Atomicrops

Eric Baronen erinomainen Stardew Valley -indiehelmi palautti taannoin maatilapelit komeasti pelialan parrasvaloihin, ja Bird Bath Gamesin Atomicrops vie pelaajat radioaktiiviselle perunamaalle kiinnostavien twistien kera. "Farm, marry, kill" -kolminaisuuden varaan nojaava, simulaattorimaisia elementtejä ja roguelite-satunnaisseikkailemista yhdistelevä kokonaisuus ei kuitenkaan onnistu mutatoitumaan aivan huippuunsa.

Atomicropsin alussa pelaajan ohjaama hahmo saa kuokittavakseen pienen maatilkun vihamielisessä ja maaperältään kovaksi koppuraksi kivettyneessä maailmassa. Edessä on nopeasti kuluva päivä veden hakemisineen ja ympärillä pyssyttelevien myyrien ampumisineen. Onneksi lähistöllä pörrää kaksi mehiläistä, jotka jaksavat pölyttää pelaajan kasveja kukoistukseensa. Lähisaaret pursuavat vihollisten ohella uusia siemenlajeja ja apuvälineitä, ja yöt kuluvat oman plantaasin puolustamisessa ja aseistettuja jäniksiä räiskiessä. Seuraavana aamuna helikopteri nyhtää pelihahmon turvaan läheiseen kaupunkiin, jossa on mahdollista tehdä hankintoja tulevaisuutta varten.

Atomicropsin roguelite-elementit liittyvät joka pelikerralla vaihtuvaan varustevalikoimaan - pelaajan on paitsi opeteltava tulemaan toimeen Atomicropsin jakamilla korteilla, myös mukauduttava nopeasti muuttuviin tilanteisiin. Tyhjäksi kynnettyä peltoa ei kannata jäädä ihmettelemään saati puolustamaan, vaan pelaajan on lähdettävä uhkarohkeasti kiertämään edellä mainittuja lähisaaria uusien siementen ja releiden toivossa. Vihollisten tyhjennetyt tukikohdat sisältävät vaihtelevan määrän erilaisia varusteita ja etuja, joista pelaajan on valittava pelikellon säksättäessä; olisiko tällä kertaa enemmän hyötyä rikkaruohoja kitkevästä kanasta vai peltoa vartioivasta tykkitornista? Yksi päivä Atomicropsissa on puolentoista minuutin mittainen, eivätkä ruudinkäryiset yöt ole juuri pidempiä, mutta aikarajoitteisuus ei tunnu kuitenkaan liian kahlitsevalta. Armottomasti kuluva aika pakottaa pelaajan pysymään liikkeellä.

Myös viljeltävien lajien määrä tekee pelistä kivan monipuolisen - jokaisella vuodenajalla on omat kausituotteensa, mutta ruusunsiemeniä jaetaan kaudesta toiseen. Piikikkäitä kukkia voi vaihtaa kaupungissa joko elinvoiman palauttamiseen, tai sitten liehitellä kylänraitilla makoilevia sinkkuja maatilahommiin liittyvien etujen ja bonusten toivossa. "Marry"-osio ei varsinaisesti pääse puhkeamaan kukkaansa, vaan kaupunkilaisten viekoittelu jää kukkien ja etujen ympärillä pyörivän vaihdantatalouden tasolle. Samalla toki pelaaja joutuu taktikoimaan oman terveytensä ja maatilan kehittämisen välillä.

Atomicrops on audiovisuaaliselta anniltaan todella kivan persoonallinen kokonaisuus, jonka ysärihenkinen rempseä hahmosuunnittelu toimii niin monipuolisen viholliskavalkadin kuin kaupunkilaistenkin osalta. Viljeltävät tuotteet ovat nekin kasvollisia ja pelaajalle hihkuvia tuttavuuksia, joiden kanssa vuorovaikuttaminen tuottaa kivasti palautetta pelaajalle ääntelyiden muodossa. Äänipuolikin hoituu komeasti Joonas Turnerin tarttuvien sävellysten siivittämänä - öisen räiskinnän taustalla rallattava mieskuoro jää soimaan pelaajan päähän vielä kauan konsolin sammuttamisen jälkeenkin.

Switch-versio toimii satunnaisista ruudunpäivitysongelmista huolimatta parhaiten kannettavassa muodossa - pikseligrafiikan yksityiskohdat nousevat kivasti esiin, mutta ruudulla viilettävien punaisten luotien väistely onnistuu. Televisiossa Atomicropsin meininki taas näytti ainakin omaan silmääni vähän turhan pieneltä ja epäselvältä. Tietokonetaustainen Atomicrops on tarkoitettu pelattavaksi suhteellisen lähellä näyttöä, ja Switch-version kannettavuus vastaa tähän vaateeseen. Valitettavasti latausajat ovat venähtäneet varsin pitkiksi, vaikka ennen julkaisua ilmestynyt päivitys vähän karsikin odotusaikoja.

Atomicropsin tietokonejuuret näkyvät Switch-versiossa hieman jäykkänä ja epätarkkana ohjattavuutena. Oikealla tatilla liikutellaan vihollisten sihtailuun tarkoitettua tähtäintä, kun taas pelihahmo kuokkii ja kyntää lähellä olevia maatilkkuja riippuen siitä, mihin suuntaan sattuu katsomaan. Tämä johtaa kylvövaiheessa esimerkiksi siihen, että jos pelaaja kääntää hahmon katsetta kesken istutusvaiheen ampuakseen samalla vihollista, hahmo lopettaa liiaksi työstään poispäin kääntyneenä kylvöhommat. Pelaaja toki oppii Atomicropsiin perehtyessään elämään tämän ongelman kanssa niin, että rajoittaa viljelyspuuhat vähemmän räiskintää sisältävään päiväsaikaan, mutta pieni ohjauksellinen kiikkeryys kyllä muistuttaa itsestään säännöllisin väliajoin. Switch-version ruudunpäivitysongelmat iskevät puolestaan päälle keskellä kiivainta räiskintää, kun ruutu pursuaa luotia, vihollista ja viljeltävää, ja lyijymyrkytyksen saaminen on pelin nikotellessa satavarma lopputulos. Tämä on turhauttavaa, sillä Atomicropsissa osumapisteet ovat todella vähissä, mutta onneksi kuoleman kielissä eteenpäin puskevalle pelaajalle annetaan suhteellisen hövelisti lisäenergiaa hengenlähdön ollessa pelottavan lähellä.

Atomicrops on varsin haastava mutta koukuttava peli, joka innostaa pelaajaa ottamaan riskejä ja tekemään nopeita päätöksiä - valitettavasti kokonaisuus ei tarjoile esimerkiksi Dead Cells -pelin kaltaista jatkuvuutta tai syvyyttä, vaan viljelyksistä tienattava pistejahti on ainoa varsinainen porkkana pelissä. Mitään tavaroita ei saa pitää kuoleman koittaessa, vaan homma aloitetaan joka pelikerralla saman hernepyssyn ja neljän perunansiemenen kanssa; Atomicropsissa etenevän pelaajan ostamat erikoisaseetkin hajoavat satokauden päättyessä.

Tarkoituksena tässä on varmasti ollut estää pelaajan kiintyminen liiaksi tiettyihin välineisiin tai yhteen pelitapaan, mutta olisin ehkä kaivannut roguelite-touhuun mukaan esimerkiksi Dead Cells -pelistä tuttua jo kerättyjen tavaroiden arpomista uudelle pelikerralle. Tämä auttaisi pelaajaa rämpimään hitaahkosta alusta läpi hieman nopeammin ja jännittävämmin. Nykyinen ratkaisukaan ei ole hullumpi, mutta useamman pelikerran jälkeen Atomicrops alkaa satunnaiselementeistään huolimatta toistaa itseään.

Atomicropsissa riittää kivasti niitettävää, ja kokonaisuutta voi pikapelailla kokeilumielessä lyhyissä sessioissa. Pistejahdista innostuvalle Atomicrops tarjoaa myös pidempiaikaista ja totisempaa jyystöä niin pitkälle kuin pelaajan taidot ja onni vain kulloinkin riittävät.