Borderlands: Zombie Island of Dr. Ned

Laajennuksen juoni on herkullinen. Dr. Ned on kekseliäs neronkaltainen äijä, joka pohtii miten työtaakkojensa alle kuukahtavat uutterat orjat saataisiin piiskattua entistä parempiin tuloksiin? Vastaus on tietysti kuollutta lihaa animoiva liuos, joka pistää kalmoon kuin kalmoon vipinää, ja näin saadaan läkähtynyt orja uudelleen työn pariin. Kuten asiaan kuuluu, muutama raato raahustaa kaivoksesta pihalle ja tartuttaa koko saaren. Tämä ei tietenkään kuulunut Dr. Nedin suunnitelmiin tahi toiveisiin, joten epätoivoinen tohtorismies palkkaa pelaajat pistämään pisteen zombiepidemian leviämiselle.

Zombie Island of Dr. Ned on tunnelmaltaan ja suunnittelultaan kirkkaasti alkuperäistä peliä parempaa jälkeä. Käpristyneet ja aavemaiset puut reunustavat synkkää linnaa, sairaalat ovat kammottavia virityksiä, hautausmaissa ristit ovat järjestään rapautuneita ja tietysti vinossa, kuu on ikävän kelmeä ja hökkelitalot tutisevat liitoksistaan jos niitä katsoo pahasti. Toisin sanoen, laajennus on juuri niin perinteisiä kauhuleffoja kunnioittava kuin vain olla saattaa, ja zombinmetsästys jää usein maisemien ihastelun jalkoihin.

Zombisaari poikkeaa muutenkin merkittävästi Borderlandsin muusta, sangen dystooppisesta maailmasta. Paikka vaikuttaa The Secret of Monkey Islandin, The Addams Familyn ja perijenkkiläisen Halloween-juhlan epäpyhältä ristisiitokselta, ja se jo yksistään herättää kaltaiseni kauhuleffafriikin mielenkiinnon. Paikka on täynnä huumoripitoista sisältöä ja usein tuntuukin siltä, että se on ihan oma pieni taskumaailmansa omine pikku sääntöineen. Joka paikka pursuaa otuksia, jotka on reväisty B-luokan kauhurainoista. Kaikenkokoisia ja -näköisiä zombeja, vihreää mönjää yökkiviä hirviöitä, ryömiviä raatoja, koikkelehtivia kääpiöitä, sekä tietysti koko joukko valtavia Frankensteinin hirviöitä, joilla tuntuisi olevan loppumaton varasto palavia tynnyreitä pelaajaa kohti nakattavaksi.

Laajennuksen päätarinan voi selvittää reilussa tunnissa, jos välttämättä haluaa, mutta silloin jää käymättä läpi iso määrä ihastuttavan omalaatuisia sivuseikkailuja. Kalmojen kansoittava saari on laaja paikka, ja tutkittavaa ja kompattavaa löytyy runsaasti. Sieltä täältä löytyy äänitallenteita jotka valottavat naapuruston tuhoa edeltäviä tunnelmia, kuten bisnestyyliset viestit, jotka neuvovat välttämään suun kautta tehtävää tuttavuutta zombien kanssa.

Huumori onkin Tri Nedin Zombisaaren parasta antia. Moni sivutehtävistä on erinomaisen äkkiväärää kamaa, kuten käsky kerätä kaadettujen kalmojen aivoja talteen tutkimuksia varten. Vastaan tulevat vihollisetkin ovat irvokkaalla tavalla siistejä, kuten räjähdysherkät zombiet, jotka kiskovat itseltään käden irti ja nakkaavat sen pelaajan jalkoihin improvisoituna ja sangen tehokkaana kranaattina. Saarella sompaillessa tulee naurettua ääneen hyvin usein, mikä on toimintapainotteiselta peliltä melkoinen saavutus. Gearbox selvästi tietää mistä kohtaa huumorisuonta pitää kupata ja kuorruttaa hauskuuden tyylikkäillä viittauksilla vanhoihin kauhuelokuviin.

Koska tässä on kuitenkin Borderlandsista kyse, laajennus ei olisi mitään ilman sairaalloisen suurta määrää ryöstösaalista. Tavaramäärän seasta ei kuitenkaan löydy mitään oikeasti yksilöllistä tahi mainitsemisen arvoista relettä, mikä saattaa harmittaa niitä, jotka yrittävät kipeästi etsiä hahmolleen parempia varusteita. Ei olisi ollut vaikea liittää mukaan jotain sellaista, mitä muualta ei löydy.

Kympin maksavaksi laajennukseksi Zombie Island of Dr. Ned on ehdottomasti kannattava sijoitus. Vaikka Halloween olisikin ollut joulua selkeästi parempi julkaisuajankohta, kuusi tuntia laatusisältöä tuskin harmittaa ketään joulukiireidenkään alla. Hyvin kirjoitettu ja rakennettu laajennus tarjoaa erinomaisen vastineen rahalle, ennen kaikkea hersyvän huumorinsa ansiosta.