Maaseudulla jyllää valtava tautiepidemia, jonka myötä ihmiset hakeutuvat sankoin joukoin hoitoon. Valitettavasti lähimmän sairaalan meininki ei vaikuta kovinkaan lupaavalta. Asiakaspalvelija kun on lähtenyt jo kymmenettä kertaa vessaan, jonka myötä sairaiden jono vain kasvaa kasvamistaan. Samaan aikaan osa potilaista ryntäilee päättömästi edestakaisin nähtyään edellisen potilaan haamun harhailevan pitkin käytäviä. Samaan aikaan tautiepidemia täyttää sairaalan käytävät potilaista, joiden päihin on juuttunut paistinpannuja. Lisäksi paikallinen tähtireportteri päätti juuri tulla vierailulle katsomaan, kuinkas arki oikein luistaa sairaalassa. Tervetuloa Two Point Hospitaliin, jossa ei koskaan ole hiljaista hetkeä.
Sanottakoon se heti alta pois: Two Point Hospital on selkeästi Theme Hospitalin henkinen jatko-osa. Tämä yksi lause kiteyttää aika hyvin pelin ytimen. Toisaalta, jos tämä ennen vuosituhannen vaihdetta julkaistun Theme Hospitalin nimi ei soita minkäänlaisia kelloja, on syytä käydä hieman tarkemmin läpi, mistä on kyse.
Two Point Hospitalissa pelaaja istutetaan johtamaan paikallista sairaalaa. Tai ainakin sellainen olisi tarkoitus rakentaa, sillä aluksi paikassa ei ole muuta pystyssä kuin seinät. Joten aivan ensimmäisenä rakennetaan asiakaspiste, johon potilaat voivat ilmoittautua. No seuraavaksi tarvitaan sitten yleislääkärin vastaanotto, jossa he voivat käydä tutkituttamassa itsensä. Diagnoosin jälkeen rakennetaan lisää hoitohuoneita, kuten vaikkapa lääkkeitä jakava apteekki, tai elämän murheita kuuntelevan psykologin vastaanotto. Erikoisempiin sairauksiin on myös omat hoitohuoneensa, jotka sisältävät esimerkiksi paistinpannujen poistoon käytettävän valtavan aparaatin tai maalauslaitteen, jolla tuodaan kirjaimellisesti väriä ihmisten harmaaseen elämään.
Pelkkien hoitopaikkojen rakentaminen ei kuitenkaan riitä. Sen lisäksi täytyy ottaa huomioon potilaiden viihtyvyys. Pelkillä penkeillä pääsee alkuun, mutta potilaita vaivaa myös nälkä ja jano. Näitä varten ostetaan pari automaattia, joista saa terveellisiä välipaloja, kuten energiajuomaa ja suklaapatukoita. Osalla kalisevat vielä hampaat kylmästä, joten ehkäpä jokunen patteri sinne on paikallaan. Tämän jälkeen osa napisee vielä tylsyydestä, ja vessojen sijainneista, siisteydestä ja niin edelleen. Aluksi muutamista yksittäisistä valituksen aiheista on kasvanut valtava virta, jonka myötä kaikkien napinoiden tyydyttämiseen vaaditaan jo hyvin luovia ratkaisuja.
Tämä kaaoksen kasautuminen kuvastaa aika hyvin pelin yleistä fiilistä. Aluksi lähdetään liikkeelle pienistä lähtökohdista, mutta aina päädytään valtaviin laitoksiin, jossa kaikkien osasten pitäisi pyöriä täydellisesti. Harmonian saavuttaminen on kuitenkin todella vaikeaa, ja usein lääkärit päättävät lähteä juuri väärään aikaan kahvitauolle, tai se paistinpannuepidemian kannalta tärkeä aparaatti menee juuri pahaan aikaan epäkuntoon. Toisaalta juuri tällaisten pienten kriisien selvittäminen tekee pelistä mielenkiintoista, sillä se ei helposti jämähdä pelkästään monotoniseksi toistoksi.
Toki toistoakin löytyy, etenkin aina uusia sairaaloita perustettaessa. Käytännössä aloituksen palaset ovat hyvin pitkälti aina samat, eli rakennetaan asiakaspalvelupiste, yleislääkärin vastaanotto, apteekki, vuodeosasto ja niin edelleen. Eroja syntyy vasta pidemmälle pelaamalla, jolloin erilaiset epidemiat voivat vaatia hyvinkin erilaisia ratkaisumalleja. Tosin sairaaloiden alkuvaiheet kestävät kuitenkin sen verran kauan, että pidemmän päälle se alkaa väkisinkin puuduttaa.
Pelistä löytyy todella paljon syvyyttä. Erilaiset pohjapiirustukset pistävät miettimään erilaisia ratkaisuja, mutta lähes kaikkea voi muokata haluamakseen aina yksittäisten hoitojen maksuista erilaisiin mainoskampanjoihin ja siihen, millä osastoilla työntekijät voivat työskennellä. Työntekijätkään eivät ole harmaata massaa, sillä heillä on kaikilla omat erikoisosaamisensa ja luonteenpiirteensä. Työskentelystä karttuvan kokemuksen myötä heille voi myöntää parempia titteleitä, jonka avulla heille voi opettaa entistäkin monipuolisempia taitoja. Niin ja kaikkiin tauteihin ei ole alussa edes keksitty lääkkeitä, joten pelaajan täytyy rakentaa tutkimuslaboratorio ja kehittää omat parannuskeinot. Manageroinnista ja mikrotason säätämisestä pitävät voivat siis halutessaan muokata sairaalaansa todella monilla tavoilla.
Ulkoasultaan Two Point Hospital luottaa kevyeen ja sarjakuvamaiseen ilmaisuun. Ihmiset ovat karikatyyrimäisiä, värit ovat kirkkaita ja laitteet sopivan kaistapäisiä. Ratkaisu on hyvä, sillä se pitää kokonaisuuden hilpeänä eikä homma mene missään vaiheessa liian vakavaksi. Ei edes silloin kun joku kuolee, sillä sarjakuvamainen haamu hoidetaan pois sairaalan käytäviltä tietenkin imuroimalla. Äänipuolesta ei ole kauheasti sanottavaa. Kevyt musiikki menee hyvin taustamusiikkina, ja muutoin äänistä huolehtivat erilaisten laitteiden hyrinät sekä ajoittaiset kuulutukset.
Kokonaisuutena Two Point Hospital on kerrassaan mainio peli. Tietokoneilla tämä nähtiin jo aiemmin, mutta nyt omaa sairaalaa pääsee väsäämään myös konsoleilla. Käyttöliittymä on sovitettu hyvin muutaman napin taakse, joten itse en ainakaan missään vaiheessa edes kaivannut näppäimistöä ja hiirtä. Tätä voi kyllä varauksetta suositella kaikille manageripelien ystäville.