Life is Strange 2, koko kausi

Viiden jakson mittainen Life Is Strange 2 käynnistyy, kun Diazin veljeksille tulee lentävä lähtö Seattlesta. Yhdeksänvuotiaan Daniel-pikkuveljen telekineettiset kyvyt paljastuvat väkivaltaisin seurauksin, ja teini-ikäinen Sean joutuu luotsaamaan kaksikkoa kohti Meksikoa - rajan takana häämöttää mahdollinen turvapaikka poikien isän lapsuusmaisemissa. Matkan varrella tosin odottaa melkoinen tukku vaaroja, joista liittovaltion agentit ja poliisiviranomaiset ovat pienimpiä uhkia. Tämä kausiarvostelu sisältää muutamia arvioinnin kannalta oleellisia juonipaljastuksia Life Is Strange 2 -pelin tarinasta.

Life Is Strange 2 eroaa niin alkuasetelmaltaan kuin rakenteeltaan huomattavan paljon ensimmäisestä Life Is Strangesta, jossa nyhjättiin Maxin ja Chloen seurassa pelkästään Arcade Bayn merenrantakaupungissa. Uusi kausi kuljettaa Seania ja Danielia varsin moninaisen maisemakattauksen lävitse, mutta kokonaisuus malttaa onneksi seisahtua vauhdikkaampaa nelosjaksoa lukuun ottamatta yhteen miljööseen kerrallaan.

Kukin jakso edustaa siis omaa itsenäistä lukuaan veljesten tarinassa, ja tähän ratkaisuun liittyy jälleen yksi merkittävä ero Life Is Strange -kausien välillä. Tällä kertaa jaksojen välissä ehtii vierähtää pelimaailmassa useamman kuukauden verran aikaa, kun taas ensimmäinen kausi oli aikajänteeltään huomattavasti tiivistahtisempi kokonaisuus. Life Is Strange 2 tarjoilee jokaisessa jaksossaan annoksen uusia miljöitä ja hahmoja, ja siksi onkin ymmärrettävää, että episodien julkaisuväli on ollut myös tosimaailman puolella muutaman kuukauden mittainen - jaksot ovat sen verran tuhteja ja vaiherikkaita kokonaisuuksia, että episodeja arvostellessani niiden ilmestymistiheyden mukaan on kieltämättä tehnyt hyvää sulatella hetken aikaa viimeisintä Life Is Strange 2 -annosta.

Tätä kautta ei missään tapauksessa kannata hotkaista vaikkapa yhden viikonlopun aikana, vaan näin laajaa ja monitasoista sopii lähteä nakertamaan Dontnodin ystävällisesti annostelemina jaksoina episodi kerrallaan silloin tällöin. Kaiken kaikkiaan Life Is Strange 2:n episodimainen rakenne siis toimii mainiolla tavalla, ja pelimaailman ympäristöistä löytyvät lehtiartikkelit ja Seanin päiväkirjamerkinnät valottavat käytännöllisesti ja kiinnostavasti jaksojen välisten aikojen tapahtumia.

Valitettavasti kauden Rules-kakkosepisodi erottautuu oman kiirehdityn loppunsa takia kaikkea muuta kuin edukseen - Daniel ja Sean juoksutetaan episodin loppupuolella käynnistyvästä välienselvittelystä seuraavaan seikkailuun varsin kömpelösti, ja mummolassa käynnistyneet lupaavat juonielementit hylätään tympeällä tavalla. Episodiviisikon heikoimmaksi lenkiksi osoittautuneeseen Rulesiin liittyy myös harmistus siitä, että käsikirjoittajat eivät saa täyttä potentiaalia irti yhdestä pelin kiinnostavimmasta hahmosta.

Kesällä 2018 ilmestynyt The Awesome Adventures of Captain Spirit -esiosa päästi pelaajat asettumaan supersankarileikkeihin pakenevan Chris-pikkupojan nahkoihin, ja Rulesissa Chrisin ja Diazin veljesten tiet kohtaavat. Valitettavasti tämä odotettu tapaaminen jää kokonaisuuden kannalta epäolennaiseksi kaikessa rutiininomaisuudessaan, eikä Danielin ja Chrisin orastava ystävyyskään saa kunnollista käsittelyä käsikirjoittajien kiireen takia.

Chrisin epäonnistunut päätarinaan integrointi ei kuitenkaan verota itse The Awesome Adventures of Captain Spirit -esiosan nerokkuutta. Chrisin karuja ja traagisia kotioloja valottava kokonaisuus on kaikessa ahdistavuudessaan ja mielikuvituksellisuudessaan todella vaikuttava elämys, jonka voisi aivan hyvin laskea Life Is Strange kakkoseen mukaan pelin kuudenneksi episodiksi. Ilmaiseksi ladattavissa oleva parituntinen pläjäys kannattaakin ehdottomasti pelata ennen varsinaisen Life Is Strange 2:n aloittamista, sillä Chrisinä tehdyt valinnat tuottavat omanlaisiaan seurauksia Seanin ja Danielin matkantekoon.

Life Is Strange -sarja on tunnettu valinnoistaan, joita tekemällä pelaaja pääsee vaikuttamaan tarinaan - ensimmäisen Life Is Strangen surullisenkuuluisa päätös ei lopulta hyödyntänyt valintamekaniikkaa järin tarkoituksenmukaisella tavalla, ja Dontnod on lähtenyt uutterasti kehittämään tätä puolta. Pelaaja pääsee Seanin tekemään päätöksiä usealla eri osa-alueella; esimerkiksi Danielin kanssa sanailun yhteydessä valittavat repliikit saattavat paljastaa yllättäviä juttuja ja avata veljesten välistä suhdetta yllättävilläkin tavoilla. Valinnat ovat myös aiempaa konkreettisempia ja seurauksiltaan pidemmälle ulottuvampia - hyvänä esimerkkinä tästä toimii Wastelands-kolmosjakson tuhoisa päätös, jonka jälkijäristykset ovat nähtävissä vielä koko kauden loppuratkaisussa saakka.

Myös Life Is Strange 2:n pääosassa nähtävä parivaljakko ottaa melkoisen hajuraon edellisosassa yksin liikkuneeseen Maxiin, jonka kautta pelaaja pääsi tekemään ajanhallintahommia - tällä kertaa supervoimattoman Seanin on konsultoitava Danielin kanssa tämän telekineesikykyjen hyödyntämisestä. Voimien saatavuus saati hyödyntäminen ei ole siis mikään itsestäänselvyys tällä kertaa, ja Danielista erillään vietetyt kohdat saavat pelaajan tuntemaan olonsa todella haavoittuvaiseksi. Kaikkiaan Danielin yliluonnollinen voimakkuus tarjoaa mekaniikallisen tason lisäksi tarinaan mielenkiintoisia lisäsävyjä, sillä Danielin kyvyt pelottavat ja toisaalta yhdistävät poikia heidän vaiettuna salaisuutenaan. Voimien hyödyntäminen tarjoaa myös jaksojen toiminnallisimpiin osioihin elokuvamaista näyttävyyttä. Kauden räjähtävä loppuhuipennus ei taatusti jätä efektien puolesta kylmäksi tunteikkuudesta puhumattakaan.

Seanin ja Danielin matka on sävykäs kokonaisuus, johon mainio ja laaja hahmogalleria tuo oman lisäyksensä - muutamat sivuhahmot versovat ja syvenevät todella merkittäviksi ja mielenkiintoisiksi tuttavuuksiksi. Hyvänä esimerkkinä tästä voisi mainita muutamat konnamaiset hahmot, joiden kanssa turistessa voi saada selville varsin yllättäviä paljastuksia kyseisistä hahmoista ja näiden motiiveista. Toisaalta taas liittovaltion agenttien keskuudesta ei nouse esille kunnollista vastavoimaa Diazin veljeksille, vaan koko virkavallan uhka meinaa jäädä toisinaan unohduksiin kiinnostavampien tarinaelementtien alle.

Life Is Strange 2:ssa kuultava ääninäyttelijäkaarti hoitaa lestinsä ajatuksella ja antaumuksella, ja Seanin ja Danielin tulkitsijat loistavat omissa rooleissaan. Videopeleissä harvoin päähenkilönä nähty teini-ikäinen poika on itsessään jo kiinnostava ratkaisu, ja Seanille äänensä antanut Gonzalo Martin puhaltaa hahmoon elämää kiukutteluineen ja pikkuveljen kanssa häröilyineen. Danielina kuultava Roman George puolestaan osaa tuoda supervoimiensa takia rehvakkaaseen ja myös pelokkaaseen Danieliin inhimillistä uskottavuutta, jollaista olen kuullut viimeksi Kratoksen Atreus-pojassa.

Valitettavan nykivät animaatiot tekevät esimerkiksi viimeisen jakson koskettavista jäähyväiskohtauksista vähän kiusallista katseltavaa, mutta onneksi Dontnod on malttanut lähteä ratkoa Life Is Strange 2:n teknisiä ongelmia oikein urakalla viimeisen vuoden aikana. Pelaamisen estäneet bugit ovat kadonneet, massiiviset latausajat ovat lyhentyneet ja kokonaisuus toimii teknisesti aina vain sulavammin - uusia jaksoja edeltäneet ja seuranneet pikkupäivitykset ovat tehneet ansiokkaasti tehtävänsä.

Alkuvaiheissaan haparoivasta seikkailusta kasvaa vauhtiin päästyään yksi kuluvan konsolisukupolven hienoimmista tarinoista. Life Is Strange 2 on kertakaikkisen hieno osoitus siitä, miten kypsiä ja sävykkäitä videopelikertomukset voivatkaan olla - Dontnodin viimeisimmän työnäytteen perusteella episodipelien tulevaisuus näyttäisi olevan taitavissa käsissä.