Mechwarrior 5: Mercenaries

Ensimmäisen persoonan robottisotureita ei pelirintamalla ole juuri hemmoteltu. Edellinen BattleTech-universumiin sijoittuva yksinpeli MechWarrior 4: Vengeance ilmestyi peräti 19 vuotta sitten, joten monet ovat odottaneet MechWarrior 5:ttä kuin kuuta nousevaa. Sen aika on nyt viimein koittanut, ja puikkoihin on varsin loogisesti valittu MechWarrior Onlinesta tuttu Piranha Games.

Pelin tutoriaalista alkaen on selvää, että MechWarrior 5 ei ole valtavan budjetin AAA-peli, muttei mikään pieni indie-projektikaan. Köykäinen ja hyvin vähälle huomiolle jäävä kostotarina on nopeasti alustettu, eikä palkkasotilaan päivittäinen rutiini sisällä juuri minkäänlaista dialogia tai juonenkuljetusta. Yksinpelikampanjan laajuutta on lähdetty kasvattamaan hieman syvyyden kustannuksella. Tekemistä on kyllä paljon, mutta satunnaisgeneroinnin jäljet näkyvät perustehtävissä nopeasti muutaman tunnin pelailun jälkeen. Kun tietyt merkkipaalut saavuttaa, palkkasotilaspoppoon strategi pyytää pelaajan puheilleen ja alustaa seuraavan kampanjatehtävän. Tämän jälkeen pelaaja palautetaan satoja pitkälti identtisiä planeettoja sisältävälle hiekkalaatikolle kasvattamaan pankkitiliään ja Mech Bayn sisältöään haluamallaan tavalla.

Tilikirja ei katso uskollisuutta, joten toimeksiantoja voi ottaa niin Davionilta kuin Kuritaltakin. Nämä suuret talot taistelevat raja-alueilla jatkuvasti keskenään, joten duunia riittää. Mitä pidempään yhden parissa viettää, sitä paremmat bonusoptiot heiltä saa, joten yhteen kelkkaan hyppääminen on varsin kannattavaa. Mikään ei tosin estä tekemään yksittäistä rahakasta keikkaa toisen porukan parissa vaikka entistä työnantajaan vastaan, sillä pelaajan ja talojen välinen maine kasvaa ja laskee hyvin hitaasti. Pelimaailma sijoittuu tukevasti niin sanotun Inner Spheren alueelle, joten klaanimechoja (kuten ikonista Mad Catia) ei pelin muuten kattavassa valikoimassa valitettavasti nähdä. Pelkkä tehtävän läpäisy ei palkkasotilaille riitä, sillä reilu turpiin otto palkitaan niin kovilla korjauskustannuksilla, että operaation saldo voi jäädä pakkasen puolelle. Tämän takia ajoittaista tekoälykavereiden toilailuja vihollisen keskellä on erityisen ärsyttävä katsella. Kampanjan pitäisi olla pelattavissa myös porukalla, minkä luulisi lisäävän taktisuutta monellakin tapaa. Arviota varten ominaisuus jäi valitettavasti testaamatta.

Maksimissaan neljän mechan ja pilotin valinnan jälkeen on aika siirtyä taistelukentälle. Unreal Engine 4:llä toteutettu peli ei taisteluun päästyään näytä mitenkään pahalta, ja panostaa siihen millä on eniten merkitystä. Mikään kedon kaunein kukkanen se ei ole, ja muutama biomi olisi kaivannut kipeästi lisää huomiota. Parhaimmillaan peli on metsäisissä maisemissa mechojen ryskätessä honkaa nurin kohteesta toiseen edetessään. Laserit polttavat maata ja mantua mallikkaasti ja aseissa on muutenkin hyvä tuntuma. Rakennukset tuhoutuvat myös miellyttävällä tavalla tonnikeijujen temmellyksen lomassa. Osumakohdilla on valtavasti merkitystä, sillä raskaimpien robojen etupanssaria saa sahata pikkulaserilla puhki vuoden päivät, mutta hyvä muiskaus ensisijaiseen asekäteen saattaa posauttaa koko hoidon päreiksi.

Valtavien mechojen massa välittyy myös hyvin, ja vikkelä 20-tonninen Locust porhaltaa menemään aivan eri tavalla 60- tai 100-tonnisiin järkäleisiin verrattuna. Piranha Gamesin kokemus MechWarrior Onlinen kanssa välittyy robottien ohjaustuntumaan erittäin tehokkaasti. Peliä voi myös pelata sekä kokonaan mallinnetuista sisätiloista että mechan ulkopuolelle sijoitetusta vinkkelistä. Asialliset ääniefektit korostavat eri asetyyppien voimaa hyvin, ja AutoCannonit rykivät pään kokoisia ammuksiaan liikkeelle uskottavalla säestyksellä. Musiikkiraita sisältää rauhallisemman chillout-musiikin lisäksi rokahtavia toimintapätkiä, muttei onnistu välittämään raskaan metallin fiilistä parhaalla mahdollisella tavalla. Parhaiten pelin sisältöä pääseekin ihastelemaan pelaamalla sitä yksin tai kavereiden kanssa yksittäisissä matseissa, jotka voi muokata tavoitteita, robovalikoimaa ja niiden tarkkaa aseistusta myöten haluamakseen.

Joitakin selkeitä heikkouksiakin pelistä löytyy. Sekä omien että vihollisten tekoäly on kiltisti sanottuna alkeellista. Välillä vihollinen ottaa satoja pitkän matkan LRM-ohjuksia naamariin edes yrittämättä lähestyä taisteluetäisyydelle. Omat tiimikaverit saattavat taas jäädä taistelemaan tankkien sun muun hutun kanssa tilanteessa, jossa kaikki on käsketty evakuoitumaan. Pelistä puuttuvat myös kaikki skannereiden ja jammereiden kaltaiset erikoisemmat keksinnöt, joilla taistelukenttää voisi kartoittaa etukäteen. Nyt viholliset ilmestyvät tyhjästä juuri pelaajan viereen aalto toisensa jälkeen, eikä reagointi- tai uudelleensijoittumisaikaa juuri ole. Lisäksi kampanjassa on useita vaiheita, joissa pelaajan on vain tarkoitus kerryttää joko kokemusta, rahaa tai molempia varsin pitkiä aikoja. Tästä saadaan toki lisää peliaikaa, mutta samanlaisten generoitujen tehtävien toistaminen uudelleen ja uudelleen käy tylsäksi etenkin tilanteessa, jossa pankkisaldo ei salli mechavalikoiman päivitystä. BattleTechin maailmaa ei myöskään esitellä juuri ollenkaan, ja vastaantulevien termien ja lyhenteiden määrä voi tuntua ärsyttävältä. Esimerkiksi elintärkeä taistelunjälkeinen voitonjakoruutu ei anna lyhennettä ja hinta-arviota parempaa infoa siitä, mitä pelaaja on valitsemassa palkkiokseen.

Kaikista puutteistaan huolimatta MechWarrior 5: Mercenaries on tervetullut lisä lähes olemattomaan BattleTech-pelien valikoimaan. Se on selkeästi tehty pelisarjan faneille ja esimerkiksi MechWarrior Onlinea pelanneille tai niille, jotka eivät ole halunneet lähteä kiinnostuksesta huolimatta sen moninpelivääntöihin mukaan. Vaikka Harebrained Schemesin BattleTech vetää kymmentonnisten kävelijöiden taktisempaa osastoa mallikkaasti eteenpäin, nyt myös moninpeliä välttäville ensimmäisen persoonan piloteille on pelattavaa. Paukut on pääosin laitettu oikeisiin paikkoihin ja laajennustilaa on jätetty niin juonen jatkolle kuin vaikkapa klaanimechojen lisäyksellekin. Toivottavasti sitä tulee, sillä vapaasti muokattavien mechojen välisissä kohtaamisissa on jotain sellaista, johon takkupartaiset rynkkysankarit eivät pysty.

Testattu Jimm's Gamer Gold 1070 V3 -pelitietokoneella. Jimm'sin Gamer-sarjan tehomasiinat ja paljon muuta löydät osoitteesta https://www.jimms.fi.