Arise: A Simple Story

Piccolo Studion esikoispeli Arise: A Simple Story kertoo kaikkea muuta kuin vaatimattoman tarinan. Pelin päähenkilönä nähtävän valkopartaisen äijän elämä rakkauksineen, menetyksineen ja voittoineen on annosteltu kymmeneen kenttään, joista kukin muodostaa omanlaisensa episodin erilaisine teemoineen ja miljöineen. Seikkailun edetessä Arise osoittaa temaattisen joustavuutensa ja venyvyytensä, kun alkupuolen tasojen sadunomainen kauneus valtavia auringonkukkia pitkin loikkimisineen ja etanoilla ratsastamisineen vaihtuu laajempiin ja toiminnallisempiin episodeihin. Esimerkiksi nelosjakson oikeasti karmaisevat kauhuelementit ovat rohkea ja ennen kaikkea toimiva lisäys seikkailuun.

Tasot tuntuvat kuitenkin erittäin yhtenäisiltä ja keskenään yhteensopivilta - kentissä on tarinankerronnan kannalta erittäin oleellisia kivipatsaita, joiden muodostamat asetelmat palauttavat päähenkilön mieleen jos jonkinlaisia muistoja. Patsaat tuovat aina vain monimuotoisemmaksi innostuvaan peliin sisällöllistä yhtenäisyyttä ja tuttuutta, johon pelaajan on luontevaa ankkuroitua heti uuden tason alussa. Takaumiin päästään käsiksi myös kentistä kerättävien valkoisten muistopalleroiden kautta, jotka päräyttävät ruudulle sarjakuvamaisia tarinatuokioita päähenkilöstä ja tämän elämän rakkaudesta. Juoni ei vaikuta aivan Arisen alkupuolella erityisen omaperäiseltä, mutta kolmostason paikkeilla ilmenevien yllättävien käänteiden myötä tarina saa hyvin nopeasti ilmaa siipiensä alle.

Arise on rytmitetty yksittäisten tasojen muotoon varsin onnistuneesti; pelaajalle on tarjolla erittäin monipuolinen ja laaja episodinen seikkailuelämys, joka aukeaa tarinansa ja teemojensa lisäksi myös mekaniikallisesti varsin onnistuneesti. Tekijöiden on ollut mahdollista lisätä miljöiltään vaihtelevaan seikkailuun uusia ominaisuuksia, ja niin Piccolon väki on todella tehnytkin. Arisen merkittävimpänä ja kiinnostavimpana pelimekaniikkana toimii ajankelaustoiminto, jota päästään harjoittelemaan ja kokeilemaan kaikessa rauhassa leppoisissa alkupuolen tasoissa. PS4-ohjaimen oikealla tatilla pelaaja voi liikkua ajassa eteen- ja taaksepäin, ja R2-painiketta pohjassa pitämällä hetki pysähtyy haluttuun kohtaan.

Arisenissa eteneminen vaatii ajassa liikkumista ja eri vaihtoehtojen kokeilemista, sillä esimerkiksi ilmaan jäädytetty, putoamassa ollut puunrunko toimii oikeassa kohdassa mainiona jalansijana - pelihahmo nimittäin pystyy liikkumaan vapaasti jähmettyneessä maailmassa. Laajemmat kentät myös pursuavat salaisuuksia ja sivupolkuja, joiden jäljille pääseminen edellyttää tarkkojen silmien lisäksi malttia pysähtyä kääntelemään kelloja oikeaan kohtaan. Koukuttava ja tutkimaan innostava ajan kelaaminen tuo vahvasti mieleen erinomaisen The Gardens Between -pulmapelin, joka loihti niin ikään erittäin mielenkiintoisia aivopähkinöitä saman pelimekaniikan pohjalta.

Tasoloikinnan ja tarkan ajankäytön yhdistelmä toimii erittäin luontevasti ja mielenkiintoisesti, vaikka viimeksi mainittu onkin selvästi Arisen vahvempi valttikortti. Tasoloikkapuoli etenee Arisenissa varsin tuttujen konventioiden varassa; seinämistä löytyy käteviä kädensijoja, joita pitkin papparainen voi kiipeillä nathandrakemaisella notkeudella. Päähenkilön mukana on köysi, jotka voi käyttää tiettyjen esineiden vetämiseen sekä hämähäkkimiesmäiseen flengailuun.

Valitettavasti Arisen akilleenkantapää eli onneton kamera tekee tuhojaan heilahteluissa ja hypyissä. Kameramies jää ensinnäkin turhan usein panoroimaan sinänsä näyttäviä maisemia unohtaen pelihahmon pieneksi liikkuvaksi pisteeksi peliruudulle, ja kuvakulmaratkaisut ovat välillä omituisia - pelaaja pääsee hypyttämään hahmoaan Arisessa näkemättä kunnolla eteensä, mistä se riemu sitten repeääkin. Onneksi oikealla tatilla voi edes vähän nykiä kameraa korkeammalle paremman tilannekatsauksen saamiseksi, mutta esimerkiksi puunrunkojen kaltaisille kapeille jalansijoille loikkiminen tuntuu olevan pahimmillaan melkoista tuuripeliä.

Onneksi tekijät ovat tasoittaneet tilannetta melkoisesti niin, että surmanloikan jälkeen peliä pääsee useimmiten jatkamaan kohdasta, jossa pelihahmon jalat viimeksi koskettivat maata. Tämä vähentää turhautumista huomattavasti, mutta tasoloikinnan kiikkeryys kyllä nostaa päätään säännöllisin väliajoin. Ihmettelen myös sitä, miten onnettoman vähän pelihahmo kestää putoamisesta aiheutuvaa vahinkoa, sillä pyyhe lentää kehään vaatimattomista korkeuksista pudottautuessakin. Toisaalta taas tämä seikka pakottaa pelaajan tietynlaiseen varovaisuuteen ja siten houkuttaa kokeilemaan ajankelailun kautta potentiaalisia etenemisvaihtoehtoja.

Arisen upeat valotehosteet auringonvaloa, salamointeja ja nuotioiden rauhoittavaa loimuamista myöten tekevät taatusti vaikutuksen, eivätkä sinänsä yksinkertaiset hahmomallit näytä nekään hullummilta. Päähahmo on sielukas ja liikehdinnältään persoonallinen tuttavuus, jonka tapa tutkailla edellä mainittuja patsasasetelmia tarjoaa mainiota sisältöä välifilmeihin. Joidenkin tasojen pimeimmät nurkat taasen ovat turhan karuja ja aution näköisiä ilmestyksiä. Vähän nukkavierummat siirtymäkohdat ovat toki paikallaan näyttävämpien maisemien rinnalla, mutta välillä tietynlainen kenttäsuunnittelullinen epätasaisuus pistää kyllä silmään. Soundtrackilla ei kuulla erityisen ikimuistoisia veisuja, mutta musisointi toimii kyllä pelaamisen taustalla.

Arise: A Simple Story tarjoaa erittäin mielenkiintoisten maailmojen lävitse kulkevan tasoloikkaseikkailun, jonka kunnianhimoisuus ja monipuolisuus yllättävät pelaajan kerran toisensa jälkeen. Piccolo Studiosin pelinavaus on vahva, omaleimainen, kekseliäs ja laaja seikkailuelämys, joka kipuaa ajoittain ontuvasta tasoloikinnastaan huolimatta kuluvan pelivuoden indie-tarjonnan kärkisijoille.