Planet Zoo

Planet Coasterin jälkeen Frontier Developments tarjoilee pelaavalle kansalle Planet Zoon, ja eläintarhan hoitaminen onkin hyvin erilaista verrattuna huvipuiston hallinnointiin. Aluksi on mahdollista pelata läpi kolme opastusosiota, joiden aikana pelaajalle esitellään Bernie Goodwin. Tämä kaikkialla läsnä oleva hahmo kertoo kaiken tarvittavan niistä eläintarhoista, joita pelaaja ryhtyy hoitamaan. Eläintenhoitaja Nancy Jones puolestaan opastaa käyttämään pelin eri toimintoja.

Nämä kolme alun opastustehtävää vievät aikaa noin puolitoista tuntia, mutta ovat ehdottoman tarpeellisia. Planet Zoossa on nimittäin paljon muistettavaa. Lisäksi opastusosio toimii hyvin siinä, miten se totuttaa pelaajan käyttämään ohjaustoimintoja. Pääasiassa ohjaus lienee jo tuttu lajityypin pelejä pelanneille.

Planet Zoossa on paljon sisältöä. Eläintarhassa voi klikata eläimiä, jolloin saa näkyviin lisätietoa elikoista. Mahdollista on myös käyttää Animal Camia ja zoomailla elikoita joka suunnasta. Eläinten pitäminen tyytyväisenä on keskeistä, ja tähän vaikuttavat monet eri asiat, kuten ympäristö, viihde, sosiaaliset toiminnot, ruoka, ilmasto ja niin edelleen.

Jos jokin vaadittava osa-alue ei ole kunnossa, on tehtävä jotain tilanteen korjaamiseksi. Onneksi Planet Zoo tekee selväksi sen, mitä kukin elikko tarvitsee. Näin ollen ei tarvitse arvailla, miten kukin esille nouseva pulma pitäisi hoitaa. Tietysti on otettava huomioon myös säätila ja ilmasto yleensä.

Eläimiä saadaan lisää vaihtamalla, ja vaihdossa voi antaa joko rahaa tai niin sanottuja "conservation tokeneja". Näitä saadaan pitämällä eläimistä hyvää huolta, ja vapauttamalla niitä luontoon, joka puolestaan mahdollistaa uusien eläimien ottamisen, ja näin hyvän kierre jatkuu. Eläinten hyvinvoinnin takaamiseksi uusia elikoita on pidettävä karanteenissakin sen varmistamiseksi, ettei joukkoon pääse leviämään jotain uutta tautia.

Karanteenirakennus on tietenkin vain yksi tarvittavista pytingeistä. Eläintarhassa kun on myös eläintenhoitajia, eläinlääkäreitä, mekaanikkoja, talonmiehiä ja niin edelleen. Jokainen ammattiryhmä tarvitsee tarpeisiinsa soveltuvan rakennuksen. Ihmisiä tietysti tarvitaan pitämään eläintarha toiminnassa.

Ja tietysti kaikki maksaa, joten on tehtävä budjetti. Tämä johtaa siihen, että asioita on priorisoitava. Kaiken kaikkiaan homma toimii varsin samoin kuin muissakin vastaavissa simulaatiopeleissä, joten lajityypin veteraanit oppivat homman nimen heti. Lisäksi se yleisö on myös otettava huomioon, ja kyse on tasapainoilusta. Esimerkiksi suuri ikkuna lumileopardin pesään tarjoaa hyvät näkymät, mutta saattaa stressata eläintä.

Rakentaminen itsessään on helppoa, mutta on asioita, joita on otettava huomioon. Esimerkiksi karhua ei kannata asuttaa puiseen aitaukseen. Kaiken kaikkiaan on hyvin helppoa tehdä eläintarhasta haluamansa näköinen, mutta aina on otettava huomioon kulut.

Käyttöliittymä on varsin usein täynnä tavaraa liiankin kanssa. Tietoa on niin paljon, että ajoittain sen olennaisen asian poimiminen on hankalaa. Tutoriaalin suorittamisen jälkeen on suunnilleen tuhat muistettavaa asiaa, ja moinen saattaa tuntua liialliselta varsinkin lajityypin aloittelijoille. Onneksi vasemmassa yläkulmassa on valikko, josta näkee ne polttavimmat hoidettavat asiat.

Uratila ei ole se ainoa tapa pelata Planet Zoota, sillä mukana on myös Franchise Mode. Tässä tilassa rakennetaan eläintarhoja ympäri maailmaa, ja vaihdetaan eläimiä toisiin verkossa. Challenge Modessa hoidetaan eläintarhojen tiettyjä tehtäviä, kuten esimerkiksi päästämällä susi luontoon. Nämä haasteet myös muuttuvat ajan kuluessa, joten aina on tarjolla jotain uutta. Sandbox Mode on sitten kuin Minecraftin Creative. Toisin sanoen pelaajalle annetaan pohjattomat taskut, ja eikun luomaan juuri sellainen mahtava eläintarha kuin on aina halunnut ilman pelkoa rajoituksista.

Planet Zoo tarjoaa modernin tavan pelata eläintarhanhoitajan simulaattoria. Joskus ruudulla näkyy tavaraa ja tietoa liiankin kanssa, mutta kyseessä on silti ystävällinen ja hieman opettavainenkin peli.