Pig Eat Ball

Mommy's Best Gamesin kehittämä Pig Eat Ball on toiminnallinen pulmapeli, jonka nimi paljastaa kaiken oleellisen: pelaaja on sika, joka syö palloja. Teos saapui PC:lle viime syyskuussa, ja myöhemmin konsoleille. Nyt on aika katsastaa Nintendo Switch -versio.

Sian nimi on Princess Bow, jota painostaa avioitumaan kakkupäinen isä eli King Cake. Sulhanen pitäisi löytää, joten kuningas laittaa pystyyn kujanjuoksun erilaisia haasteita. Tämä kokonaisuus tunnetaan nimellä Royal Games. Jostain syystä prinsessa itse päättää osallistua kisaan. Juoni on aivan absurdi, ja dialogi vain alleviivaa tätä havaintoa.

Niin sanotussa adventure modessa voi suorittaa Royal Gamesin sarjana haasteita, joita on ripoteltu pitkin karttaa. Pääasiallinen tarkoitus on syödä palloja, mutta mukana on muitakin rajoituksia, kuten aika- tai terveysmittarirajoitusta.

Edellä mainitun päätilan ohella mukana on myös party mode eli bilepelitila, jossa voi pelata kilpailullisia minipelejä joko tekoälyä tai enimmillään kolmea eri pelaajaa vastaan. Odotetusti voi myös valita pelata adventure modessa kohdattuja haasteita vapaasti.

Syömisen ohella oksentaminen on myös tärkeää Pig Eat Ballissa. Jos sattuu osumaan kentällä olevaan vaaraan, prinsessa tyhjentää vatsalaukkunsa sisällön. Tällöin maailmalle lähtee pomppivia palloja, ja nämä pallot ovat vihertävän mönjän peitossa. Laattaa lentää myös, jos erehtyy nielaisemaan kaksi vihreän mönjän tahrimaa palloa liian nopeasti. Tämä sääntö on pidettävä mielessä silloin, kun suorittaa aikarajallisia tehtäviä. Oksentamisen voi käynnistää itse, ja niin onkin pakko tehdä strategisin väliajoin.

Adventure modessa on kaikkiaan yli 200 erilaista kenttää, ja ne on jaettu kaikkiaan viidelle erilaiselle avaruusasemalle. Jokainen asema esittelee oman uuden juttunsa, kuten esimerkiksi tikkaa heittävät ötökät ja keilapallot.

Kun kaikki alueen helmet on kerätty, on aika ottaa matsia pomopahiksen kanssa. Suurin osa näistä kohtaamisista jää hyvällä tavalla mieleen. Yhdessä tappelussa oli taisteltava juustonaksuista kasaa vastaan, joka ampui tortilloja sylkien siihen kylkeen tulista salsaa.

Jokaisella avaruusasemalla löytää myös valinnaisia pulmia, joiden tekemisestä palkitaan yleensä päälle pantavalla kosmeettisella tavaralla. Ulkoisen näyttävyyden ohella tavaroilla on vaikutusta myös pelattavuuteen. Esimerkiksi vahahuulissa on kovempi imuvoima, mutta samalla laatta lentää tavallista nopeammin.

Pig Eat Ballin huonoin ominaisuus on se, että ydinpelattavuus muuttuu liian nopeasti itseään toistavaksi. On sanottava kehittäjien kunniaksi, että pientä uutta vaihtelua esitellään tasaisesti. Kuitenkin se ydinpelattavuus tulee liian nopeasti tutuksi. Ehkäpä 200 kentästä tinkiminen ja mukaan laitettavien ratojen laadun parantaminen olisi ollut se kannattava veto.

Testattu Switch-versio sopii hienosti lyhyisiin ja nopeisiin pelihetkiin. Harmillisesti konsoliversiosta puuttuu PC:llä nähty build mode, jossa pääsi rakentelemaan ja pelaamaan käyttäjien omia kenttiä. Pig Eat Ball on siis kaikkiaan hyvin outo peli, joka muuttuu jonkin ajan kuluttua itseään toistavaksi.