Indivisible

Indivisible-toimintaroolipeli käynnistyy, kun omapäisen Ajna-neidon kotikylä jää pahisarmeijan rautasaappaiden jalkoihin. Ajna onnistuu kuitenkin välttämään hengenlähdön viime hetkellä, kun otsaan ilmestyy salaperäinen kolmas silmä. Sankaritar onnistuu sieppaamaan isänsä surmanneen Dhar-sotilaan päänsä sisälle vangiksi, ja Ajna lähtee kirjaimellisen sisäpiiritiedon johdattamana kostoretkelle.

Indivisible yhdistelee sivulle rullaavaa tasoloikintaa ja tappelupelimäisiä ominaisuuksia - varsinkin jälkimmäisellä puolella peli loistaa näyttävässä mutta yllättävän strategisessa toiminnassaan. Reissun aikana Ajna kohtaa kaikkiaan 20 uutta tuttavuutta, jotka siirtyvät sankarittaren päänsisäiseen maailmaan. Osa ojentaa auttavan kätensä taisteluissa, joihin osallistutaan maksimissaan neljän hahmon kokoisella jengillä. Jokaisella hahmolla on käytössään yksi ohjaimen näppäimistä, joita rämpyttämällä kyseinen sankari iskee vihollista tai sitten torjuu lähestyvän hyökkäyksen. Mekaniikka tuo mieleen esimerkiksi muinaiset Valkyrie Profile -roolipelit.

Vihulaisten ottama vahinko täyttää erikoisliikemittaria, jonka avulla koko sankarijoukko voi suojautua L1-painikkeella vihollisten isommilta hyökkäyksiltä tai sitten yksittäinen hahmo voi suorittaa erikoismanööverin R1-painikkeen ja oman hyökkäysnamiskan yhteispainalluksella. Ajna esimerkiksi tekee vastaavassa tilanteessa varsin voimakkaan nyrkki-iskun, kun taas tiikerintaljainen Razmi-noitatohtori loihtii tehokkaat parannustaiat sankarien ylle. Varsinkin pitkät pomotaistelut muuttuvat jännittäviksi taktisiksi väännöiksi, kun pelaajan on mietittävä oma hyökkäysstrategiansa tarkasti ja varauduttava vihollisten yllätysliikkeisiin. Torjuntojen toteuttaminen vaatii varsin tarkkaa rytmitajua, ja taisteluonni voi kääntyä hyvin nopeasti. Haastavat ja näyttävät taistelut ovat kivannäköisiä ja vauhdikkaita mittelöitä ja yksi Indivisiblen mielenkiintoisimmista ominaisuuksista.

Ajna voi siirtyä kentällä liikkuessaan milloin tahansa päänsisäiseen Inner Realm -maailmaansa, jossa taisteluun osallistumattomat taustajoukot lämmittävät vaihtopenkkiä omine erikoiskykyineen. Esimerkiksi pyhiinvaeltajapariskunnan juttusille menevä Ajna voi vahvistaa itseään keräämillään voimakivillä. Hahmokatraan kasvamisen ohessa laajeneva Inner Realm ei tarjoa varsinaisesti muuten mitään erityistä nähtävää tai koettavaa - samoja litanioita lateleviin hahmoihin ei pääse kauheasti tutustumaan kovinkaan syvällisesti, mikä on sääli. Esimerkiksi Ajnan isän surmanneen Dharin ja sankarittaren keskinäisestä vihanpidosta saati siitä, että pahis on vankina Ajnan päässä, ei oteta juurikaan mitään irti - Dhar alkaa luonnollisesti jossain vaiheessa miettiä tekosiaan vähän väkinäisesti.

Ajnan rutiininomaisesti etenevän kostoretken hahmot saavat kuitenkin lisäpisteitä omasta karismaattisuudestaan, sillä pelin hahmosuunnittelu on kautta linjan varsin mielikuvituksellista ja omaleimaista. Animetyylitelty Indivisible erottautuu ehdottomasti edukseen esimerkiksi vastikään julkaistun Ni no Kuni: Wrath of the White Witch Remasteredin grafiikoista. Itämaisesta mytologiasta ammennetut Indivisiblen viholliset ovat mielenkiintoista tuttavuuksia nekin. Englanninkielinen ääninäyttely ei herätä juurikaan tunteita niin puolesta kuin vastaan, mutta pelin vähäinen kappalevalikoima ihmetyttää; kentällä seikkailun taustalla soiva jumputus alkaa tulla nopeasti korvista, kun muuta musiikkia ei ole ilmeisesti tarjolla kyseiseen kohtaan.

Arvostelun alussa mainittu tasoloikinta on valitettavasti Indivisiblen heikoin lenkki. Autiot kentät tarjoavat toisinaan hienoja maisemia esimerkiksi unohdettuun temppeliin laskeutuvan auringonvalon muodossa, mutta tasojen putkimainen suunnittelu pitkine suorine osuuksineen tekee toiminnasta vähän liian itseään toistavaa. Kenttiin ripoteltujen tallennuspisteiden välimatkat tuntuvat todella pitkiltä, mutta tasoista löytyy kyllä edellä mainittujen voimakivien muodossa keräiltävää. Ajnalla loikkiminen on kuitenkin aavistuksen verran liian leveäperäistä, ja neidon mukanaan kantaman kirveen myötä homma lopahtaa aikamoiseksi kompuroinniksi.

Ilmassa oleva Ajna voi neliönapin painalluksella iskeä kirveensä kiviseen seinämään ja jäädä tähän roikkumaan, kunnes neito vapauttaa itsensä ylimääräiseen loikkaan kirveenvarresta - tämä on siis Indivisiblen versio tuplahypystä. Valitettavasti homman heikkous on siinä, että nelilönapin painallus ei riitä, vaan namiskaa tulee pitää pohjassa epämääräisen ajan verran, ja tämän parin sekunnin odottelun aikana Ajna ehtii pudota loikan huippukohdasta sen verran, että kirveenvarresta loikkaamisesta ei ole välttämättä enää hyötyä etenemisen kannalta. Moisen "pilkkakirveen" kanssa huitominen jumittaa pelaajan aivan liian pitkäksi aikaa yhteen kohtaan ja aiheuttaa rytmihäiriöitä muuten niin sujuvan luontevasti etenevään peliin. Kirvestä voi myös viritellä ja parannella, ja pelin edetessä Ajna oppii särkemään tasoista löytyviä erivärisiä taikaseiniä oikoreittien ja aarteiden löytämiseksi.

Tasoloikalliset heikkoudet korostuvat entisestään sinänsä nautittavan mutta yllätyksettömän tarinan ja loistavasti toteutettujen tappeluiden rinnalla - kokonaisuus olisi ehkä hyötynyt siirtymäkohtien ja vapaamman seikkailun ympärillä pyörivien osioiden tiivistämisestä. Indivisible tarjoaa pimeneviin loppusyksyn iltoihin vähintäänkin omintakeisen ja mielenkiintoisen väriläiskän, jota kannattaa kuitenkin lähestyä maltillisen mittaisten pelisessioiden muodossa.