Mutant Year Zero: Road to Eden (Nintendo Switch)

Ruotsalaisen The Bearded Ladiesin erikoisempi vuoropohjainen taktiikkapeli Mutant Year Zero on pienten viivästysten jälkeen saapunut Nintendo Switchille. Vaikka mekaanisesti paketti on saatu kasaan, muutama kuukausi kehitysaikaa ulkoasun sovittamisessa olisi ollut tarpeen.

Alkuperäinen ja laajempi arvio on täällä tämän tekstin keskittyessä enemmän nimenomaan Switch-version analysointiin. Lyhykäisesti kyseessä on taktinen, pääosin vuoropohjainen ja varsin lineaarinen taistelupeli tavanomaisuudesta poikkeavien henkilöhahmojen kanssa. Peli aloitetaan mutanttikaksikko Duxin (hiippailuun erikoistunut puolisukeltaja) ja Borminin (lähitaistelussa ja räjähdyksissä viihtyvä villisika) kanssa. Nämä maailman kuolonkorinoiden synnyttämät mutantit tekevät spesialisteina reissuja ihmiskunnan viimeiset rippeet sisältävän Arkin ylläpitämiseksi. Normaali päivärytmi keskeytyy kuitenkin nopeasti, ja tie kohti Eedeniä alkaa.

Mutant Year Zeron ytimessä ovat muutaman hahmon voimin käytävät vuoropohjaiset taistelut. Jokaisella hahmolla on ruutuina laskettava liikenopeus sekä mahdollisuus tehdä yksi useammasta toiminnosta per vuoro. Nämä sisältävät suojautumisen, ampumisen ja kranaattien nakkelun lisäksi mutaatioista syntyneiden erikoisominaisuuksien käyttöä ja muuta eksoottisempaa. Kun omat hahmot ovat käyttäneet kaikki toimintonsa, vastustaja tekee saman.

Mukavana erikoisuutena suurimman osan voi aloittaa itse haluamastaan paikasta hiippailemalla ensin reaaliaikaisessa tilassa sopiviin asemiin väijytystä varten. Tämä tuo vääntöihin mukavasti valinnanvaraa ja vaihtelua, sillä turpasaunan vastaanottava osapuoli voi vaihtua kertalaakista vaihtamalla lähestymiskulmaa itselleen paremmaksi pelitilanteen lataamisen jälkeen. Jos ensimmäisellä kerralla huomasi olevansa avomaastossa vihulaisen räiskiessä hyvistä suojista kohti, uusi yritys kannattaa aloittaa toisesta vinkkelistä. Suojan käyttäminen on muutenkin erittäin merkittävässä osassa, sillä MYC suosii pelisysteemissään hyviä piilopaikkoja ja toisaalta niiden kiertämistä isomman osumaprosentin ja vahingon muodossa. Kun kähyt erilaisten mutanttien ja asemiesten kanssa on ohi, ruumiit ja rakennukset voi tutkia paremman rojun tai valuutan toivossa ennen seuraavaan taisteluun ryhtymistä.

Switchin puutteet ja valitun toteutustavan ongelmat käyvät ilmi heti alkumetreillä. Studio on halunnut jostain syystä säilyttää valtaosan kenttien geometriasta, eli rakennuksista, rojusta, puista ja pusikoista selkeyden ja tarkkuuden kustannuksella. Vaikka käyttöliittymä on erittäin skarppi, itse peli on renderöity todella alhaisella resoluutiolla, mikä muussaa kaikki yksityiskohdat armotta epäselväksi mössöksi. Tilanne ei parane Switchin kummallakaan käyttötavalla televisiossa tai kannettavassa muodossa. Mielikuvituksen ja sinnikkyyden avulla tästä on mahdollista puskea läpi, mutta ero nättiin PC-versioon on lamauttava. Rujoudella on ajoittain myös pelillisiä vaikutuksia, sillä kenttiin piilotettuja resursseja on todella vaikea erottaa maastosta vähänkään kauempaa. Karsitumpi mutta skarpimpi ilme olisi tehnyt ihmeitä niin pelattavuuden kuin osin näyttävyydenkin osalta.

Mutanttien ohjaus hiippailuvaiheista toimintaan sujuu Switchillä ongelmitta, kunhan eri napit on sisäistänyt. Testasin peliä niin kannettavassa tilassa joy-coneilla kuin telakoitunakin Pro-ohjaimen kanssa, eikä kummallakaan ilmennyt merkittäviä ongelmia, mitä hahmojen liikkumiseen ja ampumakohteiden valintaan tulee. Osa käyttöliittymän teksteistä on tosin erittäin pienellä kirjasinkoolla, eikä kokoa voi säätää kuin tekstityksen osalta.

Mutant Year Zero on Nintendo Switchillä alkuperäisen PC-versionsa tapaan nautittava ja ajoittain haastava taktinen toimintapeli erikoisessa ympäristössä. Harmillisesti sen visuaalinen ulosanti on jäänyt pahasti puolitiehen, ja suttuisuus vuotaa pelattavuuden puolelle. Yleisesti ottaen vuoropohjaisista peleistä pitävät eivät silmäkarkista välttämättä niin välitä, mikäli taktinen puoli koukuttaa. Harmillisesti alustaksi kannattaa hommata pelikelpoinen pikkuläppäri, mikäli tämän tyyppisistä peleistä pitää ja tien päälle on pakko päästä.