Mortal Kombat 11

Netherrealm Studios jatkaa vuorottelua Injusticen ja Mortal Kombatin välillä. Nyt on Mortal Kombatin vuoro. Muutamat kummalliset suunnitteluvalinnat estävät Mortal Kombat 11 -peliä kohoamasta täyteen potentiaaliinsa.

Netherrealm Studiosin peleillä on tapana käyttää edellistä peliä uuden pohjana. Tässä tapauksessa se tarkoittaa sitä, että Mortal Kombat 11:n pohjana on toiminut Injustice 2. Mukana on tuotu Mortal Kombatiin hahmojen tuunaus ja Multi-verse, jossa joukko tappelijoita laitettiin erilaisiin paikkoihin ja olosuhteisiin Injustice 2:ssa. Mortal Kombat 11:n versio on Towers of Time. Pelimuoto on erittäin turhauttava terävien ja absurdien vaikeustasopiikkien vuoksi. Jokaisessa pelimuodon tornissa on ainakin yksi tappelu, joka on erittäin hankala. Vastustajilla on jokin etu pelaajaan verrattuna, kuten esimerkiksi taivaalta putoava happosade, tai muiden hahmojen antama epäreilu apu. Erilaisissa olosuhteissa tappeleminen ei ole uusi asia Mortal Kombatissa, mutta nyt niiden tarkoitus on vain haistatella pelaajalle.

Towers of Timen toinen ongelma on, että sitä pelaamalla on mahdollista saada ne parhaat palkinnot ja pelin sisäiset valuutat hahmonkehitystä ajatellen. Suuri määrä aikaa kuitenkin hukkuu yhden ja saman tappelun toistamiseen vaikeustasopiikin vuoksi, joka puolestaan johtaa hitaaseen grindaamiseen hahmonkehityksessä. Netherrealm Studios tietää tämän, joten mukana on kertakäyttöisiä apukonsteja, kuten lisää terveyspalkkia tai vaikka ohjuksia. Näiden lisäksi tarjolla on tappelun ohittava Skip the Fight -mahdollisuus, joka oletettavasti on ostettavissa oikealla rahalla. Testiversiossa ei ollut mukana mikromaksuja.

Crypt on kolmannen persoonan tila, jossa pääsee availemaan tolkutonta määrää arkkuja, joissa on tarjolla kaikenlaista lisätavaraa aina kolikoista ja fatality-liikkeistä taidekuviin asti. Arkkujen avaamiseen tarvitaan useita erilaisia esineitä, kuten kolikoita, sieluja ja sydämiä. Näitä kertyy kaikkia pelimuotoja pelaamalla, mutta selvästi hitaammin verrattuna Towers of Timeen. Pelaaminen voisi olla ihan hauskaakin, mutta se on tehty niin, että luvassa on loputon määrä sielutonta grindaamista. Tämä onkin Mortal Kombat 11:n suurin yksittäinen pettymys.

Hahmonkehitys on niin ikään tarpeettoman hankala. Kehittyminen tapahtuu keräämällä jalokiviä, jotka ovat kullekin taistelijalle omansa. Tämän lisäksi jalokivien täytyy vielä olla oikean muotoisia. Toisin sanoen varusteen päivitys edellyttää varustetta, jossa on nimenomainen oikean muotoinen paikka jalokivelle. Lisäksi jokainen varuste on kehitettävä erikseen korkeammalle tasolle. Ja kuinka ollakaan, kerran käytettyä jalokiveä ei voi irrottaa vanhasta varusteesta, ja käyttää samaa uudelleen uudempaan varusteeseen. Oletettavasti tätäkin prosessia pystyy nopeuttamaan ja helpottamaan oikean rahan mikromaksuilla.

Huonoista puolista huolimatta Mortal Kombat 11 on onnistunut taistelupeli, jossa on runsaasti sisältöä. Varsinainen pelattavuus on kaksiulotteista kolmiulotteisissa taustoissa. Aloittaminen on helppoa, mutta järjestelmän todellinen hallinta on sitten toinen juttu. Suosittelen aloittamaan pelaamisen opastusosiosta, joka on ehkä paras laatuaan, mitä olen tappelupeleissä nähnyt.

Pelattavuuden puolesta Mortal Kombat 11 on samanlainen kuin Mortal Kombat X, mutta mukana on joitakin tärkeitä muutoksia. X-Ray-hyökkäyksien tilalla on Fatal Blow, joka avautuu käyttöön pelaajan ollessa lähellä tappiota. Fatal Blow on käytettävissä vain kerran per ottelu. Ohi menneen yrityksen voi käynnistää uudelleenkin muutaman sekunnin kuluttua. Toinen muutos liittyy terveysmittareihin, jotka on jaettu hyökkäyksen ja puolustuksen kesken. Hyökkäykselle on kaksi palkkia, ja samoin kaksi puolustukselle. Hyökkäyspalkeilla saa parannettua erikoishyökkäyksiä, ja puolustuspalkeilla taas saa etua puolustamiseen liittyvissä toimissa.

Hahmot eroavat keskenään paljonkin pelityyliensä osalta. Tuunauksen avulla pääsee muokkaamaan kunkin hahmon ulkonäköä ja erikoiskykyjä. Edellisten pelien malliin jokaisella hahmolla on kaksi varianttia, jotka määrittävät käytössä olevat erikoiskyvyt. Tällä kertaa voi tehdä omatkin tuunausvalikossa. On esimerkiksi mahdollista luoda nunchakuja käyttävä Liu Kang. Näitä tuunauksia ei kuitenkaan voi käyttää verkon niin sanotuissa rankatuissa otteluissa.

Yksinpelin kohokohta on story mode, joka jatkaa edellisten pelien tarinaa. Luvassa on paljon välivideoita, eikä dialogi ole kummoista. Silti kyseessä on ehkä parasta tarinankerrontaa, mitä tappelupelien lajityypissä on tarjolla. Luvassa on siis samaa laatua kuin sarjan aiemmissakin osissa. Mukana on myös perinteinen Tower-pelitila, jossa edetään ylöspäin valitulla hahmolla ja ennen pitkää saavutetaan kullekin hahmolle oma loppuratkaisunsa. Verkkopeleissä en kohdannut ongelmia testaamiseni aikana. Suosikikseni muodostui paras kolmesta -pelimuoto, jossa lopulliseen voittoon vaaditaan kahden matsin voitto. Verkkopelaamisen faneille Mortal Kombat 11 tarjoaa ehdottomasti sen, mitä viihtymiseen tarvitaan.

Mortal Kombat 11 olisi voinut olla sukupolvensa paras tappelupeli, mutta Towers of Timeen ja Cryptiin liittyvät ratkaisut yhdessä hahmonkehityksen rajoitteiden kanssa estävät peliä saavuttamasta täyttä potentiaaliaan. Tämä päätökset on kuitenkin todennäköisesti tehty siksi, että ne rohkaisisivat tekemään mikromaksuostoksia.