Gamereactorin aiemman arvion voi lukea täältä.
Ihmiskunnalla ei mene kovinkaan lujaa, sillä demonit ovat pyyhkäisseet suurimman osan maailman populaatiosta kadotukseen. Ainoat selviytyjät kuuluvat pieneen ninjaklaaniin, jotka majailevat maailman viimeisen saaren perimmäisessä nurkassa. Vuosisatojen ajan he ovat valmistautuneet sen varalta, että demonit saattavat jonain päivänä palata. Ja niinhän siinä luonnollisesti käykin. Viimeisellä hetkellä paikalle saapuu muinainen sankari, joka uskoo nuorelle ja hieman nenäkkäälle ninjalle tärkeän tehtävän. Hänen on vietävä mystinen käärö saaren toiselle puolelle suuren vuoren laelle, jossa kolme velhoa odottaa häntä. Nuorukaisella ei ole aavistustakaan siitä, millaiseen seikkailuun hän vielä oikein joutuukaan.
Retroiseen charmiin luottava The Messenger on mennyt tyystin ohi tutkastani, mikä varmaan johtuu sen aika neutraalista nimestä. Viestinviejän seikkailu ei nyt kuulosta mitenkään eksoottiselta, mutta nimen ei kannata antaa latistaa odotuksia. Se nimittäin kertoo pelin perimmäisen idean, mutta se ei kerro sitä, että juoksupojan seikkailu on kerrassaan herkullinen yhdistelmä Ninja Gaidenia ja metroidvaniaa.
The Messengerin ninjaseikkailu on kahtiajakoinen tapaus monellakin tapaa. Ensinnäkin pelissä matkustetaan ajassa, joka luo siihen mielenkiintoisen säväyksen. Tietyissä paikoissa ninja voi loikata 500 vuotta tulevaisuuteen, jolloin maailman ulkonäkö ja jopa paikkojen rakenteet muuttuvat täysin. Toisekseen peli muuttaa tyystin luonnettaan noin puolenvälin tienoilla. Suoraviivaisena tasoloikkana alkanut seikkailu muuttuu puhtaaksi metroidvaniaksi ja sen myötä toiminta hieman hidastuu pelaajan palatessa tutkimaan aikaisemmin ohitettujen paikkojen salaisuuksia. Pala palalta ninjan erikoiskykyjen karttuessa avautuu uusia etenemisreittejä ja salaisuuksia.
Vaarallisessa demonien täyttämässä maailmassa navigoiminen vaatii pelaajalta sekä hyviä hermoja että refleksejä. Välillä täytyy loikkia laavavirtojen yli erittäin tarkoilla loikilla, ja yksikin virhe tietää varmaa kuolemaa. Onneksi ohjaus toimii mainiosti, eikä napin painalluksen ja miekan sivalluksen tai loikan välillä ole minkäänlaista viivettä. Kuolemista voi vain syyttää itseään.
Toteutukseltaan pelissä nähdään erittäin hyviä ideoita. Kuten aikaisemmin mainitsin, ninjan seikkailuissa hypitään ajassa. Mielenkiintoisesti pelin ulkoasu ja jopa äänimaailma vaihtelee sen mukaan, ollaanko nykyisyydessä vaiko tulevaisuudessa. Nykyhetken grafiikka ja äänet muistuttavat 8-bittisen Nintendon ajoista. Tulevaisuudessa väripaletti laajenee, animaatiot muuttuvat sulavimmiksi ja äänimaailma saa aivan uuden ulottuvuuden. Tässä vaiheessa tuntuu kuin pelaisi 16-bittisellä Super Nintendolla. Täytyy kyllä kerrassaan onnitella kehittäjiä tästä nerokkaasta ajatuksesta, sillä se sopii peliin täydellisesti.
Seikkailulla on mittaa hieman pelitavasta riippuen noin kymmenen tuntia. Itselläni meni läpäisyyn tusinan verran tunteja, mutta toisaalta en löytänyt läheskään kaikkia piilotettuja salaisuuksia. Näiden metsästämiseen voi varata muutaman tunnin vielä lisää. Pelin kesto oli mielestäni erittäin passeli, sillä koko matkalle löytyi jatkuvasti uutta tekemistä ja nähtävää.
Civilization-peleistä puhuttaessa esiin nousee se "vielä yksi vuoro" -syndrooma, ja tässä pelissä koin hieman vastaavanlaisen tunteen. Aina kun olin saanut uuden kyvyn tai läpäissyt uuden kentän, en yksinkertaisesti malttanut olla laskematta ohjainta käsistäni. Sillä juuri nyt minulle esiteltiin jokin aivan uusi pala maailmaa, jota oli pakko käydä kurkkaamassa. Ja sitten oli pakko nähdä vielä se seuraava maailma ja niin edelleen. Rytmitys toimi minulle tässä mielessä täydellisesti. Pelaajaa palkitaan sopivin väliajoin, jotta mielenkiinto pysyy yllä loppuun asti.
Tässä vaiheessa lienee selvää, että pidän The Messengeristä erittäin paljon. Se on yksinkertaisesti loistava peli. Yhdistelmä Ninja Gaidenia ja metroidvaniaa toimii saumattomasti, ja ulkoasulla kikkailu eri aikakausien välillä on aivan tajuttoman hyvä idea. Ainoa pieni kauneusvirhe on pelin loppupuolella nähtävä pätkä, jossa täytyy juosta karkuun valtavaa hirviötä. Kyseinen pakomatka on hieman liian pitkä ja se vaatii täydellisiä ajoituksia, joten minulla kuolema kolkutti ninjan olkapäälle hieman liian monta kertaa. Onneksi tämä ei riitä kuitenkaan pilaamaan kokonaisuutta. The Messenger on minulle tähän mennessä vuoden paras tasoloikka, eikä metroidvanioista tahi Ninja Gaidenista pitävien kannata missata sitä missään tapauksessa.