Sekiro: Shadows Die Twice

Sekiro: Shadows Die Twice on eittämättä From Softwaren peli. Se kertoo tarinan kirotusta ikuisesta elämästä ja siitä, kuinka uskollisuus voi vapauttaa kuolevaisuuden kahleista. From Softwaren pelien fanit tunnistavat useita tuttuja pelimekaniikkoja, ja taas toisia vanhoja tuttuja juttuja on väännetty uuteen muotoon Dark Souls -pelien luojan uutta visiota vastaavaksi.

Sekiro: Shadows Die Twicessa pelataan voimakkaalla ja nimettömällä shinobilla nimeltä Wolf. Ulkomainen kansa janoaa valtaa, jonka uskotaan olevan peräisin imperiumin verenperinnöstä. Nuori lordi Kuro on tämän voiman perijä, ja heti pelin alussa Wolf epäonnistuu suojelemaan lordiaan hyökkääjiltä. Shinobin kunniakoodin mukaan on nuori lordi vapautettava, sillä vain siten on Wolfin kunnia vielä palautettavissa. Edessä on siis runsaasti sotilaiden ja erilaisten kummajaisten pieksemistä, jotka innoittuvat japanilaisista kansantaruista. Aiemmissa From Softwaren peleissä tämä olisi riittänyt tarinaksi, mutta Sekirossa se on vasta alkusoittoa. Luvassa on kertomus legendaarisesta miekkamiehestä, jolla on rautainen tahto.

Puolustaessaan lordiaan Wolf haavoittuu kuolettavasti, ja menettää samalla vasemman käsivartensa. Mysteerinen vanha mies raahaa Wolfin pois taistelukentältä, ja korvaa menetetyn raajan proteesilla. Kesken jääneen työn jatkaminen voi siis alkaa. Proteesia vahvistetaan monin eri tavoin, kuten puiset kilvet rikkovalla kirveellä, ja joihinkin vihollisiin erityisesti tuhoa tekevällä tulihyökkäyksellä. Proteesin käyttökohteet ovat kuitenkin rajoitetut hieman samoin kuin Bloodbornen pistooli aikoinaan. Päivitettävä proteesi korvaa omalla tavallaan aiempien Souls-like-pelien monimutkaisen hahmoluokkajärjestelmän. Hahmonkehitys on nyt selvästi aiempaa suoraviivaisempaa, eikä tarjoaa kovinkaan paljoa vaihtelua.

Selvä muutos aiempaan From Softwaren kaavaan on hiiviskelyn lisääminen kuvioon mukaan. Wolf piiloutuu korkeaan ruohikkoon, roikkuu kielekkeillä tai nojaa seinämään välttääkseen ikäviä katseita. Riittävän lähelle kohdetta päästyään Wolf voi iskeä tehokkaalla kriittisellä iskulla. Monet pahikset kuolevat tähän yhteen iskuun, joten keino on erittäin suositeltava joukon harventamiseksi. Hiiviskelymekaniikka on jokseenkin rujo ja yksinkertainen, mutta sen käyttäminen on pitkälti pelaajan oma valinta.

Sekiro korvaa aiemmin käytetyn stamina-mekaniikan järjestelmällä, joka keskittyy pelaajan asentoon. Hyökkäyksillä ei enää koeteta pienentää pahiksen terveyspalkkia, vaan saada vihollisen asento horjumaan. Näin avautuu tilaisuus hyökkäykselle. Peli rankaisee ankarasti virheistä sekä pelaajaa että pahiksia samuraimenon tyyliin. Avain menestykseen on käyttää pahiksen hyökkäyksen tempoa hyväkseen, ja ajoittaa vastaiskut oikein.

Esimerkiksi miekan ja keihään pistohyökkäykset vaativat erilaisen reaktioajan verrattuna laaja-alaisiin iskuihin. Wolf ei voi puolustautua rinnuksista tarttumista vastaan, joten ainoaksi mahdollisuudeksi jää sivulle siirtyminen pois tartuntaetäisyydeltä. On keskeistä pohtia, millaisia iskuja pystyy ottamaan vastaan, ja koska on parasta vain väistää kokonaan. Samaan aikaan pahikselle ei saa antaa aikaa hengähtää, koska asennon vahvuus palautuu ajan kanssa.

Myöhemmin pelissä kohdattavat kokeneemmat samurait ja murhanhimoiset pedot eivät kauheasti ota paineita Wolfin keveistä hyökkäyksistä. Toisin sanoen yksi isku ei riitä tekemään selvää kovemmista pahiksista. Voittajaksi selviytyy se, joka opettelee vastustajan hyökkäyskuviot ja hyödyntää niitä. Tämä on Sekirossa vieläkin tärkeämpää kuin aiemmissa Souls-peleissä. Oikealla tavalla kuolemantanssissa mukana pysyminen on vaikeaa, mutta samalla palkitsevaa. Kovemman tason taistot eivät sitä paitsi yleensä kestä kovin kauaa: voittaja selviää usein lyhyen ja kiivaan iskujenvaihdon jälkeen.

Monia taisteluja voi helpottaa tai jopa ohittaa kokonaan riittävällä valmistautumisella ja kärsivällisyydellä. Jos juoksee keskelle ansaa, on ehkä kannattavaa loikkia puun latvuksiin piiloon ottamaan aikalisä samalla, kun alla olevat pahikset hieman tyyntyvät. Laaja-alainen liikkuminen maastossa on mahdollista proteesissa kiinni olevan tarttumakoukun avulla.

Sekiron monipuoliset liikkumismahdollisuudet ja japanilaisen arkkitehtuurin mukaan mallinnettu maailma tuottavat runsaasti korkeuseroja hyödyntävän seikkailun. Tätä alleviivataan erityisesti pelin toisella puoliskolla. Japanilaisten kattojen ja katujen ohella mukana on dynaamisia pomotaisteluita, tasoloikkaosioita ja älykkäästi suunniteltuja salapaikkoja. Kaikki nämä yhdessä tekevät Sekiro: Shadows Die Twicesta miellyttävästi yllättävän videopelin varsinkin niille, jotka kokivat Dark Souls III:n liiaksi vanhojen ideoiden kierrätyksenä.

Vielä on mainittava yksi tärkeä pelimekaniikka: henkiin herääminen. Sekirossa pystyy herättämään pelihahmon kuolleista juuri kuolinpaikalla: pahasti turpaan ottaneena, mutta kuitenkin. Toiminto on varsin rajoitettu, eikä sitä sovi käyttää miten sattuu, sillä hinta on varsin kova. Tarinalla on kertoa selitys tällaiselle erikoisuudelle, joskaan sitä ei suinkaan kerrota heti pelin alussa. Kuollessaan Wolf menettää osan rahoistaan ja kerätyistä kokemuspisteistä. Näin ei kuitenkaan välttämättä tapahdu kuollessa, joskin todennäköisyys moiseen onneen laskee jokaisen heräämisen myötä...

Sekiro on kaikin puolin laadukkaasti tehty peli niin grafiikan kuin äänimaailmankin suhteen. Luotu kuva muinaisesta Japanista tuntuu elävältä. Samaan aikaan sanalla sanoen maanläheinen hahmosuunnittelu ei ehkä ole From Softwarea parhaimmillaan, mutta vastaavasti liikeanimaatiot ovat erittäin sujuvia, ja shinobi-kykyjen käytössä nähdään paljon erilaisia tehosteita. Lisäksi brutaalit lopetusanimaatiot jäävät aina mieleen, joilla alleviivataan historian ehkä kovimpien miekkamiesten edesottamuksia. PS4 Pro'lla pelatessani huomasin hieman liian pitkät latausajat, ja PC-versiossa ruudunpäivitys välillä tökki.

Vuonna 2015 Miyazaki yritti irtiottoa Souls-kaavasta Bloodbornella, mutta he eivät menneet tarpeeksi pitkälle uudistuksissaan. Nyt sen tekee onnistuneesti Sekiro. Lukuisista rohkeista muutoksista huolimatta From Softwaren omintakeinen tyyli on ennallaan Sekiro: Shadows Die Twicessa.