Hellblade: Senua's Sacrifice

PC:llä ja Playstation 4:llä on Hellbladea päästy jo ihastelemaan viime syksystä saakka: Gamereactorin arvion voit lukea täältä. Pahuuden riivaaman Senuan edesottamukset on otettu hyvin vastaan, ja varsinkin pelin graafista ilmettä on kehuttu. Hype sai konkreettista pohjaa voitettujen pystien muodossa, kun Hellblade: Senua's Sacrifice juhlisti hienouttaan juuri pidetyissä vuotuisessa pelien palkintogaalassa. Vihdoin myös xboxilaiset pääsevät osaksi seikkailua ja täytyy myöntää, että enpä olisi uskonut kyseessä olevan näin vahvatunteinen kokemus.

Pelaaja seuraa kolmannen persoonan perspektiivistä periksiantamattoman soturinaisen Senuan matkaa Helheimiin, joka on kuin nykyhelvetti norjalaismytologiassa. Tarkoituksena on raivata tie kaikkien vastoinkäymisten läpi Hela-jumalattaren tykö, ja pelastaa häneltä Senuan kuolleen puolison sielu. Jos jo pelkästään jumalten uhmaaminen ei olisi tarpeeksi haastavaa, riivaavat Senuaa myös päänsisäiset demonit psykoosin muodossa.

Psykoosin ja skitsofrenian käsittely on vahvasti läsnä pitkin koko pelin. Tästä kielii jo alussa mainittu ilmoitusteksti, joka varoittaa pelin mahdollisesti ahdistavasta sisällöstä ja ammattilaisten opetusten käytöstä pelimaailmaa luodessa. Aihe on vakava ja sen käyttö antaa pelille varsin raskaan tunnelman. Peli ei kuitenkaan hautaudu aiheen alle vaan ammentaa siitä voimavaroja pelille tehden kokonaisuudesta vahvan ja todella muistettavan pelikokemuksen.

Pelillisesti Hellblade: Senua's Sacrifice tukeutuu yksinkertaisesti vain toistoihin liikkumisen, taistelun ja kevyiden pulmien välillä. Varsin rajoitettua liikkumista on suhteessa muihin osioihin hiukan liikaa, ja sitä hyödynnetään menemällä maailmassa eteenpäin ja etsittäessä pulman osia. Pulmat yleensä liittyvät tietynlaisin visuaalisin kikoin piilotettujen asioiden löytämiseen pelimaailmasta. Taisteluissa Senua ottaa automaattisesti miekkansa esille, ja näyttäviä vihollisia vastaan otellaan lyöntejä ja väistöjä yhdistelemällä. Yksinkertaisen pelillisen "loopin" ympärille on kuitenkin rakennettu vahva tarinallinen kuori, jossa päähahmo käy kamppailua ulkoisten paholaisten lisäksi sisäisiä demoneitaan vastaan. Tästä kielii jo pelin vahvasti aloittava upea esittelyjakso, jonka voimakas tunnelma kantaa läpi pelin. Norjalainen mytologia on vahvasti läsnä, ja sen erikoisuuksia on osattu käyttää hienosti hyödykseen rakennettaessa omaperäistä ja uskottavaa pelimaailmaa.

Taistellakseen vihollisia vastaan Senua voi lyödä miekallaan nopean normaalilyönnin tai hitaamman teholyönnin. Vihollista voi myös muksia ilman miekkaa, jolloin Senua tilanteesta riippuen tarjoilee miekan tuppea, nyrkkiä tai nahkatossuaan vihollisen suuntaan. Pelkkä hosuminen ei kuitenkaan vie voittoon vaan vihollisen liikkeitä pitää osata tulkita ja vastaan tulevia lyöntejä pitää ottaa vastaan joko torjumalla tai tekemällä väistöliike. Täydellisesti ajoitettu torjuminen saa vihollisen menettämään tasapainoaan, jolloin omia iskuja saa vietyä läpi useamman kerralla. Pelin taistelumekaniikka on miellyttävän dynaamisen oloinen ja huoliteltu. Taistelusessioissa on touhuamisen makua ja pienikin keskittymisen herpaantuminen saattaa olla turmiollista. Epäonnistumisesta taistelussa Senuan kehon valtaa pahuus pieni pala kerrallaan. Kun pahuus ylettyy Senuan päähän asti, tulee loppu, josta ei enää nousta. Pelin omaperäinen ratkaisu lopettaa peli liiallisten kuolemien edessä, ja hävittää kaikki talletukset saa panostamaan taisteluihin toden teolla. Useamman vihollisen samanaikainen päälle käyminen teettää jo ihan töitä ja vaikka vaikeustaso onkin tiukka, ei peli kuitenkaan missään vaiheessa tunnu epäreilulta. Opettelun jälkeen koin itseni jo varsin sujuvaksi miekkailijaksi ja taisteluista jää aina hyvä fiilis.

Graafisesti Hellblade on yksinkertaisesti huikea. Synkkä maailma on täynnä yksityiskohtia ja efektejä. Maailma näyttää monin paikoin täysin fotorealistiselta, kun ilmassa leijailee usvaa ja auringonsäteet leikkaavat ilmaa puiden läpi muodostaen varjoja vehreälle nurmelle. Tarinanmukaista rosoisuutta korostetaan lukuisilla kamerasuotimilla, jotka likaavat yleisilmettä ja saavat aikaan vahvoja linssiheijastuksia valonsäteistä. Peli myös kikkailee erilaisilla visuaalisilla virheillä ja häiriöillä tarinan mukaisesti, joka saa pelaajan parhaimmillaan kyseenalaistamaan omaa järkeään pelatessa. Muiden omalaatuisten kikkailujen lisäksi peli yhdistää varsin saumattomasti videokuvaa pelimaailmaan tehden lopputuloksesta miellyttävän erilaisen ja piristävän. Xbox One X:llä peli pääsee nauttimaan 4K-resoluutiosta, joka nostattaa jo entuudestaan näyttävän pelin omalle tasolleen. Erityisesti upeasti luodut ja räväkän persoonalliset hahmot ovat omiaan tarkemmalla resoluutiolla, ja luonnollisen animoinnin avulla ne lähes hyppäävät telkkarista kotisohvalle.

Grafiikan mukaisesti myös pelin äänet ovat linjassa laadun kanssa. Senuan päänsisäiset kuiskailut luovat voimakkaasti ahdistavaa ja vainoharhaista tunnelmaa. Omaperäiset hirviöt örisevät todella pelottavan oloisesti ja miekan kalskeessa on potkua kuin takametsien pontikassa. Parhaiten tai pahiten mieleen jäivät kuitenkin palavien uhrien kauhunhuudot ja kuoleman korinat, joiden tasoista uskottavuutta ja heittäytymistä en muista kuulleeni vielä tätä ennen populaariviihteessä.

Ahdistavan synkästä sisällöstään huolimatta Hellblade: Senua's Sacrifice on todella kaunis ja mieleenpainuva pelikokemus. Alavireisyyttä ja ahdistusta vastaan pääsee taistelemaan huolitellun ja tehokkaan yksinkertaisen taistelumekaniikan voimin, ja toivo paremmasta tulevaisuudesta kasvaa pelin edetessä valoisammille ja vehreämmille alueille. Kävelyosuudet tuntuvat välistä hiukan liian pitkiltä verrattuna muihin pelillisiin anteihin, ja vihollisia vastaan taistelussa on hiukan toiston makua. Kuitenkin kohtuullisen lyhyt läpipeluuaika pitää huolen siitä, ettei matka käy tylsäksi ja mielenkiintoinen sekä vahva tarina tulee hyvin edustetuksi. Dark Soulsista alkaneen säälimättömien taistelupelien aikakaudella Hellblade: Senua's Sacrifice edustaa tyylilajinsa parhaimmistoa ja on se peli, mitä Dark Soulsin olisi pitänyt mielestäni olla.