Railway Empire

Junapelit ovat oma lajityyppinsä sekä lautapeleissä että tietokonepeleissä. Lautapeleissä esimerkiksi 18XX-sarja nojaa vahvasti osakkeilla keinotteluun, eikä häikäilemättömiä moguleita kiinnosta kuin oman lompakon paksuus. Ratojen rakentaminen on luonnollisesti tärkeää, mutta hieman taka-alalla. Tietokoneilla puolestaan on keskitytty tehokkaiden rataverkostojen rakentamiseen, jotta tavarat ja palvelut löytävät tehokkaasti oikeat osoitteet. Monille vanhoille pelaajille on varmasti tuttu Railroad Tycoon -sarja, joka on asettanut tietyt raamit junapeleille samalla tavalla kuin vaikkapa Sim City toimii kaupunkien suunnitteluun keskittyvien pelien peruspilarina. Railway Empire on uusin perinteitä jatkava junapeli, ja nyt kapitalistisia taipumuksiaan pääsee toteuttamaan tietokoneiden lisäksi myös kotikonsoleilla.

Railway Empire keskittyy vuosiin 1830-1910 Yhdysvaltojen historiassa. Kyseinen ajanjakso tarjoaa hyvät puitteet erilaisille skenaarioille, joissa sekä päästään valloittamaan villiä länttä, tukemaan pohjoista puolta sisällissodassa että yhdistämään itä- ja länsirannikot osallistumalla maailman ensimmäisen mantereen ylittävän rautatien rakentamiseen. Pelattavana on palasiin jaettu suuri kampanja, yksittäisiä eri vuosikymmenille sijoittuvia skenaarioita ja vapaa hiekkalaatikko. Kaiken läpäisevälle riittää helposti pelattavaa useiksi kymmeniksi tunneiksi.

Pelin ytimessä on rahan tekeminen rautateiden avulla eli siirtelemällä tuotteita, matkustajia sekä postia kysynnän ja tarjonnan mukaan. Pienemmät kaupungit tulevat toimeen perushyödykkeillä, mutta suuremmat kasvukeskukset vaativat yhä edistyneempiä ja pidemmälle jalostettuja tuotteita. Logistiikkaketjut kasvavat ajan vieriessä yhä pidemmiksi, ja esimerkiksi puuvillasta voi tehdä ensin yhdessä kaupungissa kangasta, josta sitten tehdään toisessa paikassa vaatteita. Luonnollisesti yritteliäs rautateiden paroni haluaa osaksi jokaista ketjun osaa.

Neuvokas moguli ei kuitenkaan pelkästään tyydy rakentamaan logistiikkaketjuja, vaan pyrkii aktiivisesti toimimaan niissä itse sijoittamalla yrityksiin sekä rakentamalla täysin uusia tehtaita. Tämän myötä rahaa kilisee kirstuihin sekä tavaroiden kuljettamisesta että tehtaiden tuotannosta. Luonnollisesti omalla tilalla tuotettu vilja kärrätään siihen kaupunkiin, jossa on oma panimo eikä johonkin muualle. Tuotantotilojen ja tehtaiden ostaminen kannattaa tehdä aina ennen niiden kytkemistä verkostoonsa, sillä niiden arvot pomppaavat nopeasti yhdistämisen jälkeen.

Suurimman osan ajasta pelaaja viettää vetämällä kiskoja ympäriinsä. Rakentaminen käy aika helposti konsolin ohjaimella. Helpointa on vain suunnitella aluksi suora yhteys paikkojen välille ja sitten säätää yksityiskohdat kohdalleen. Tämä on oleellista, sillä pienellä viilauksella säästää parhaimmillaan kymmeniä tuhansia dollareita. Ohjelma kun olettaa pelaajan haluavan automaattisesti optimoivan junien nopeudet, joten se kaivaa automaattisesti tunnelit vuorten läpi ja rakentaa sillat jokien yli. Siirtelemällä hieman rataa voi usein kiertää pahimmat paikat ja säästää rahaa, tosin tämän myötä radan kaltevuus saattaa kasvaa. Sen myötä junat juoksevat hieman hitaammin tietyillä pätkillä, joten nopeuden ja rahan käytön suhteen täytyy tehdä jatkuvasti kompromisseja.

Raiteita rakentaessa kannattaa miettiä myös kuinka paljon junaliikennettä kaupunkien välillä tulee kulkemaan. Pelissä ei nähdä näyttäviä kolareita, sillä veturit eivät liikahdakaan mikäli niillä on mahdollisuus törmätä toisiinsa. Vilkkaimmille pätkille kannattaa suunnitella sivuraiteita, jotta junat voivat ohittaa toisensa. Ja jos rahaa löytyy tarpeeksi, voi kaupungeissa olevia asemia päivittää suuremmiksi. Tämän myötä niihin ilmestyy myös lisää raideyhteyksiä, joten esimerkiksi yhden raiteen voi pyhittää kokonaan matkustaja- ja postiliikenteelle nopeiden toimitusten takaamiseksi.

Erilaisia historiallisia junia löytyy runsaasti. Osa on parempia kuljettamaan nopeasti matkustajia ja postia, kun taas osa on parhaimmillaan tasaisina kuormajuhtina raskaampien lastien kuljetuksessa. Jokaiseen junaan voi palkata myös henkilökuntaa, jotka vaikuttavat muun muassa matkustajista saataviin tuloihin, junan nopeuteen, luotettavuuteen ja niin edelleen. Jokaisella henkilöllä on oma luonteensa, eivätkä kaikki tule toimeen keskenään. Henkilöstö kannattaakin sijoittaa mielellään juniin, joissa luonteenpiirteet menevät hyvin yhteen ja tarjoavat vielä lisää bonuksia.

Ajan kuluessa oman yrityksen toimintaa voi parantaa tutkimuksen avulla. Tiedepisteitä kerryttämällä ja käyttämällä voi avata erilaisia bonuksia ja täysin uusia vetureita. Tämä avaa uusia mahdollisuuksia esimerkiksi erikoistumiseen tavara- tai matkustajaliikenteeseen. Mikäli suurin osa yrityksen tuotoista tulee matkustajista, kannattaa avata bonuksia joiden avulla juna-asemilla jaksetaan odottaa kauemmin ja jotka nostavat lippujen hintoja.

Omia suunnitelmia sotkemassa on joukko erilaisia muita rautatieparoneita. Nämä tuntuvat pysyttelevän pääosin hieman taustalla pelin alkaessa, mutta laajentavat usein rautateitään aggressiivisesti. Yhdessä vaiheessa huomasin rakentaneeni vasta reilut 900 kilometriä rataa, kun taas vastustajallani oli jo yli 2500 kilometriä rakennettuna. Tekoäly tarjoaa ihan mukavan vastuksen, ja ajoittain ne turvautuvat jopa kataliin temppuihin kuten sabotoijien tai roskaa kirjoittavien reporttereiden palkkaamiseen pelaajaa vastaan. Mikään ei tietenkään estä käyttämästä samoja temppuja heitä vastaan. Rehellisemmissä kilpailuissa he muun muassa huutavat pelaajaa vastaan tehtaiden huutokaupoissa, mikä saattaa nostaa hintaa merkittävästi.

Ulkonäöltään peli on nätti. Grafiikka on värikästä ja symbolien valinta eri hyödykkeille on onnistunut. Ne erottaa helposti toisistaan, eivätkä ne ole liian pieniä. Valtaosa ajasta toimintaa katsellaan lintuperspektiivistä, mikä toimii hyvin. Ruudunpäivitys säilyy tasaisena jopa zoomaillessa. Junien kyydissäkin pääsee ajelemaan, tosin tämä jää kyllä kuriositeetiksi. Suurin osa ajasta kuluu kuitenkin suurempia kuvioita miettiessä. Äänipuolesta ei ole muuta sanottavaa kuin että tiettyjen tekoälyvastustajien huutelut ovat ajoittain hieman ärsyttäviä.

Käyttöliittymä on tehty konsolille niiden ehdoilla ja suurin osa toiminnoista on sijoitettu pyöreisiin valikoihin. Niitä on helppo selata analogisilla ohjaimilla. Ainoa asia joka vaati minulta opettelua oli junien reittien säätäminen manuaalisesti, eikä se vieläkään käy täysin luontevasti. Muutoin ohjaus toimii hyvin ja toimintojen sijoitteleminen konsoliohjaimen nappeihin on tehty onnistuneesti.

Railway Empire on erittäin positiivinen yllätys. Täysin puskista tietoisuuteni pompannut peli tuo junailut onnistuneesti myös konsoleille. Pohjimmiltaan Railway Empire on mainio talouspeli, josta löytyy runsaasti syvyyttä. En edes lähtenyt käymään läpi osakekauppaa, jota voi käydä vastustajien firmojen ja perushyödykkeiden osakkeilla. Aivan Railroad Tycoon -sarjan tasolle ei sentään päästä osakekaupan monimutkaisuudessa, sillä omia osakkeita ei voi splitata. Pelin suurimmat miinukset liittyvät käyttöliittymän osittaisiin heikkouksiin sekä karikatyyrimäisten tekoälyvastustajien ärsyttäviin huuteluihin. Toivottavasti jatkossa nähdään myös lisäosia, jotka veisivät ratojen rakentamisen vaikkapa Eurooppaan tai Intiaan. Mutta nyt taidan palata virittelemään uusia ratoja lännen preerioiden halki, sillä uuteen villitykseen eli autojen rakentamiseen tarvitaan terästä. Ja minä taisin löytää juuri hyvän kaupungin terästehtaan rakentamiselle.