Armello

Lautapelit ovat vanha juttu, eikä niiden loikkaaminen mobiililaitteille tai tietokoneille ole sekään mitään uutta. Useimmiten kyse on fyysisen lautapelin muuttamisesta digitaaliseen muotoon, mutta Armellon tapauksessa lähdetään liikkeelle täysin puhtaalta pöydältä. Se on alun perinkin pelkästään digitaaliseen muotoon suunniteltu ehta lautapeli.

Armellon kuningaskunnan oma leijonakuningas ei ole enää entisensä. Jellonaan on iskenyt mädättävä ja korruptoiva Rot-tauti, jonka myötä kunkun nupissa viiraa ja pahasti. Hänen elivoimansa hupenevat hiljalleen samalla kun tauti kiristää otettaan. Tämän myötä kuningaskunnan eri eläinklaanit ovat päättäneet pysäyttää hänet joko hyvällä tai pahalla. Sudet, pupujussit, karhut, rotat ja muut klaanit lähtevät yhdessä tuumin pelastamaan kuningaskuntaa mielipuoliselta johtajaltaan, mutta samalla jokainen kisaa omasta voitostaan.

Lautapelien perinteiden tapaan Armello on vuoropohjainen strategiapeli, joka tapahtuu joka kerta erilaisessa maailmassa. Muutamat asiat säilyvät, kuten vaikkapa kartan muoto, kuninkaan linnan sijainti sekä sankarien kotipesien paikat, mutta kartan sisältö luodaan muutoin joka kerta uudestaan. Tämä kuulostaa siltä, että tarjolla olisi joka kerta hieman erilainen pelikokemus, mutta tämä on pitkälti harhaa.

Omalla vuorollaan pelaaja nappaa käteensä aina tietyn määrän kortteja, jotka voi valita itse erilaisista pakoista. Osa sisältää varusteita, toisesta pakasta nousee taikoja ja kolmannesta erilaisia kepposia muiden pelaajien päänmenoksi. Korttien noston jälkeen on aika lähteä seikkailemaan.

Seikkaileminen käsittää kylien valtaamista, muiden sankarien tai hirviöiden kanssa nahistelua, luolastojen koluamista aarteiden toivossa, sankarillisten tehtävien suorittamista sekä kuninkaan ja muiden pelaajien jättämien ansojen selvittämistä. Sisältö vaikuttaa monipuoliselta, mutta käytännössä homma luisuu helposti tuttuihin uomiin.

Pelin keskeinen mekaniikka ja sen suurin ongelma liittyy satunnaisuuteen. Esimerkiksi tehtävien suorittaminen ratkaistaan yksinkertaisesti satunnaisesti ja onnistuminen riippuu sankarin ominaisuuksista. Keskimäärin onnistumisprosentti on 40-60 paikkeilla, minkä myötä tehtävien onnistuminen on aina lantin heittoa. Onnistuminen voidaan palkita jopa pelin voittoon tarvittavilla esineillä, kun taas epäonnistumisesta rankaistaan kestopisteiden menetyksellä. Tuurilla voi siis lipua voittoon nopeasti.

Satunnaisuudesta puhuttaessa pelaajien mieleen voi tulla erilaisten noppien viskominen ja sitäkin pelistä löytyy runsaasti. Erikoisia symboleja sisältäviä arpakuutioita vintataan usein, olipa kyseessä sitten taistelu tai jostain ansasta selviytyminen. Tuloksiin voi pyrkiä hieman vaikuttamaan, mutta lopulta ollaan kuitenkin noppien jumalien armoilla. Hyvätkin suunnitelmat ja käytännössä koko pelin voitto voi ratketa yhteen epäonniseen heittoon.

Voittoa voi lähteä tavoittelemaan neljällä eri tavalla, tosin vain kolme on realistisia tavoitteita ja niistäkin suurin osa kallistuu yhteen tiettyyn tapaan. Voittaa voi joko tappamalla kuninkaan ja säilymällä hengissä, olemalla eniten kunniaa hankkinut henkilö kunkun kuolinhetkellä, parantamalla leijonakuninkaan sairauden mystisten kivien avulla tai korruptoimalla sankarin Rot-taudilla ja tämän jälkeen kukistamalla kuninkaan taistelussa. Viimeisintä on lähes mahdotonta saavuttaa, ellei kaikki mene nappiin heti pelin alusta alkaen. Ja siinäkin tapauksessa nopat saattavat pyöriä väärin viimeisessä taistelussa.

Paras taktiikka voittaa on lähteä joko tavoittelemaan kunniaa vapauttamalla kyliä pahojen olentojen ikeen alta ja suorittamalla tehtäviä. Tehtävistä voi saada palkinnoksi myös mystisiä kiviä, joten nämä kaksi tapaa täydentävät hyvin toisiaan. Suurin osa voitoistani on tullut kunnian kautta joko siten, että kuningas on joko kuollut itsestään Rot-tautiin tai joku toinen on yrittänyt kuninkaan surmaamista ja molemmat ovat kuolleet mittelössä. Mielestäni nämä ovat kaksi parasta taktiikkaa voittaa, sillä niihin sisältyy vähiten satunnaisuutta, tosin mystisten kivien hankkiminen voi olla myös hieman kinkkistä. Pelissä on myös maksimissaan 18 vuoroa, minkä myötä aikaa ei sovi hukata. Pelaajaa kannustetaan kokeilemaan erilaisia taktiikoita, mutta käytännössä voiton tavoittelemisen suunta täytyy löytää jo ensimmäisillä kierroksilla. Muutoin jää auttamatta jälkeen muista pelaajista.

Lautapeleistä puhuttaessa Armello ei sovi europeleihin tottuneille, vaan pikemminkin ameritrashin ystäville, jotka ehkä arvostavat enemmän pelin aikana koettua matkaa kuin voittoa. Pelissä on niin paljon satunnaisuutta, että se vesittää tehokkaasti parhaimmatkin suunnitelmat. Vuorojen vähyydestä johtuen taktiikkaa ei ehdi yleensä vaihtaa lennosta pelin aikana, vaan pelaajan kannattaa pitäytyä valitsemallaan tiellä. Puutteistaan huolimatta Armello on kuitenkin ajoittain viihdyttävä pienissä erissä nautittuna. Silloin tällöin vajaan tunnin mittaisen matsin pelaa mielellään, mutta pidemmissä peliputkissa puutuminen iskee vääjäämättä.