Shiness: The Lightning Kingdom

Shiness: The Lightning Kingdom näyttää ja kuulostaa hyvällä tavalla lastenohjelmalta, jollaisia pyörii televisiossa lauantaiaamuisin. Sympaattisesta ulkoasustaan huolimatta lopputulos jää monella tasolla harmittavan latteaksi.

Enigamin joukkorahoituspohjalta kokoon kursittu roolipeli käynnistyy, kun lippispäinen Chado pyllähtää ilmalaivaonnettomuuden myötä keskelle fantasiamaailmassa riehuvaa valtapeliä. Tästä alkaa varsin moneen kertaan nähty maailman pelastamiseen johtava odysseia, jonka varrella Chadon matkaan liittyy mukaan toinen toistaan värikkäämpiä hahmoja.

Shiness: The Lightning Kingdomin maailmassa edetään laajojen ja monipuolisten ulkoilmakenttien lävitse kohti seuraavaa aluetta, ja kustakin miljööstä löytyy tuttuun tapaan hurja määrä ylimääräistä tekemistä aina siviilien pelastamisen ja vihollisten rökittämisen ympärille rakentuvia sivutehtäviä myöten. Pelaaja ohjaa yhtä retkueen hahmoista, ja näiden vaihtelemisen avulla päästään luonnollisesti tutkimaan aiemmin saavuttamatta jääneitä alueita.

Pelin maisemat ovat kohtuullisen näyttäviä ja seikkailemaan houkuttelevia, mutta Shinessin kamera-asetukset ovat kieltämättä erikoiset - tuskastuttavan kääntyilevä kamera on asetettu niin, että pelihahmo on jatkuvasti lähempänä ruudun vasenta laitaa kuin sen keskustaa. Näin pelaaja pystyy toki ihailemaan ja tutkailemaan ympäristöään, mutta omituinen asettelu vaatii varsinkin aluksi melkoisesti totuttelemista semminkin kun kameran asetuksia ei pysty muuttamaan missään vaiheessa.

Shiness on kerännyt etukäteen eniten huomiota sekoittaessaan perinteisempää roolipelimäistä harhailua tappelupelimäisiin mittelöihin. Viholliset liikkuvat kentissä vapaasti, ja vihun kohtaamisesta alkaa melkeinpä Tekkenmäinen nyrkkirysy, jossa erilaiset taiat ja rystysvoileivät lentelevät vilkkaasti. Pelaaja taistelee aina yhtä vihollista vastaan kerrallaan ja kohtaa muut örkit vasta ensimmäisen kellistettyään - mikäli pelaajan ohjaama hahmo tuupertuu taistelussa, sankariretkueesta tulee tilalle uutta urhoa aina niin kauan kuin tajuissaan olevia hahmoja vain riittää.

Mittelöt vaativat oikeastaan vain vihollisen iskuilta suojautumista, ja heikompien vastustajien kanssa pärjää ihan hyvin hyökkäysnappia kurittamalla. Olkanapeilla ja ohjaimen ristiohjaimella aktivoitavat loitsut ovat niin hankalia aktivoida ja käyttää, että niihin tulee tehokkuudestaan huolimatta turvauduttua varsin harvoin. Niinpä vanhojen taikojen päivittäminen ja uusien ostelu tuntuu halki pelin tympeän yhdentekevältä.

Maailmassa seikkailemisen riemua on onnistuttu syömään varsin onnistuneesti tallennuspistejärjestelmällä. Vaikka tallennuksen mahdollistavia hökkeleitä onkin ripoteltu varsin hövelisti maisemiin eikä kahden pisteen välinen matka ole koskaan kohtuuttoman pitkä, luulisi Enigamillakin tiedettävän, että tällaisissa hiekkalaatikkopeleissä vapaa tallennus alkaa olla jo standardi. Tallentamaan juokseminen alkaa ärsyttää todella nopeasti, vaikka lokitietojen päivittäminen palauttaakin sankarien energiatasot kohdilleen.

Roolipeli kukoistaa tai kompastuu oheistekemisestään huolimatta lopulta tarinaansa, ja valitettavasti sekään ei ole Shinessin vahvin ominaisuus. Hidas ja pelin taistelujärjestelmän esittelyyn keskittyvä alku tuo Shinessin sankarihahmot kieltämättä mielenkiintoisesti yhteen erilaisten sattumien ja käänteiden lopputuloksena, mutta kehno ääninäyttely, kliseiset hahmot ja piirtojäljeltään Devianart-tasoisten sarjakuvin kerrotut välinäytökset ovat pahimmillaan luokattoman huonoja.

Loputtomat taistelut ja niiden välissä kliseistä mämmiä jauhavat hahmot tekevät Shinessin alusta yksinkertaisesti heikon, mutta kun peli malttaa laskea pelaajan kädestä irti ja tuupata tämän peremmälle mielenkiintoiseen maailmaan, alkaa tapahtua. Värikkäissä ympäristöissä samoileminen muuttuu hitaasti mutta varmasti koukuttavaksi touhuksi, joka ei kuitenkaan onnistu peittämään tarinan latteutta - juoni on parhaimmillaankin vain homman kohtuullisesti kasassa pitävä punainen lanka.

Avoimen maailman roolipeliseikkailut ovat karanneet viime vuosien aikana tasolle, jolle kapuamiseen Shinessilla ei yksinkertaisesti ole rahkeita. Se toiminee parhaiten porttihuumeena lajityyppiin tutustuville nuoremmille pelaajille ja tarjoaa toisinaan viihdyttäviä hetkiä muillekin.