Dreamfall Chapters

Telltalen pelisarjoihin tutustuneille ilmaisut kuten "episodimainen rakenne" ja "valintojen vaikutus tarinaan" ovat varmasti erittäin tuttuja. Tosin valinnanvapaus on usein näennäistä ja usein valintojen seuraukset nollataan myöhemmin. Dreamfall Chapters koettaa nyt murtautua näille markkinoille myös kotikonsoleilla. Tietokoneillahan peli nähtiin jo vuonna 2015.

Dreamfall Chapters on kolmas osa tarinassa, joka sai alkunsa jo vuonna 1999 The Longest Journeyn myötä. Jatko-osa tälle nähtiin vuonna 2006, kun markkinoille putkahti Dreamfall: The Longest Journey. Pitkään jatkuneella tarinalla on sekä myönteiset että kielteiset puolensa. Niille pelaajille jotka ovat olleet mukana alusta asti on varmasti mukavaa seurata tuttujen hahmojen seikkailuja. Toisaalta ensimmäistä kertaa sarjaan tutustuville osa henkilöistä jää ehkä hieman etäisiksi. Koen myös suoranaiseksi suunnitteluvirheeksi sen, että yhdessä pelin pulmassa tarvitaan tietämystä aikaisempien osien tapahtumista. Näitä kun ei kerrata mitenkään, joten käytännössä tietämättömien täytyy joko kokeilla satunnaisesti eri vaihtoehtoja tai sitten kuuliaisesti etsiä vastaus netistä. Itse taivuin jälkimmäiseen vaihtoehtoon.

Peli on siis kolmiulotteinen seikkailupeli, jossa enimmäkseen rupatellaan henkilöiden kanssa ja välillä ratkotaan kevyitä pulmia. Vanhojen seikkailupelien vaikutus on selvästi nähtävissä, tosin vaikeustasoa on ruuvattu reilusti alaspäin, jonka myötä ratkaisut löytyvät helposti pienellä pohtimisella. Poikkeuksena tuo aikaisemmin mainittu probleema, jossa vaaditaan ensimmäisen osan läpäisemistä. Pulmien ratkaiseminen on mukavaa vaihtelua, eikä peli sen myötä tunnu pelkästään pelkän elokuvan tai sarjan seuraamiselta.

Alussa mainitut Telltalen pelit mainostavat usein valintoja ja Dreamfall Chapters pistää astetta suuremman vaihteen silmään. Pelaajan silmille läväytetään aika ajoin tekstejä kuten "tällä valinnalla on merkitystä" ja "olet tässä valintasi X" johdosta. Ainakaan hienovaraisuudesta peliä ei tällä saralla voi syyttää. Koin tällä kertaa kuitenkin, että valinnoillani oli yllättävän paljon merkitystä pelin etenemiseen. Tokihan tarinalla on aina loppu, mutta matkan muotoutuminen tuntui jopa riippuvan pelaajan valinnoista. Ja jos valintojen tekeminen jännittää liikaa, voi aina vilkaista ennen omaa päätöstään muiden mielipiteen.

Pelissä seurataan kahta erillistä juonikuviota. Toinen sijoittuu tulevaisuuden suurkaupunkiin, jossa Zoë Castillo suhmuroi ihmissuhteiden ja valtavien salaliittoteorioiden verkostossa. Toisessa taas seikkaillaan mystisessä Marcurian kaupungissa ja pääosassa nähdään entinen sotilas Kian Alvane, jonka usko oman Azadi-kansansa oppeihin on särkynyt. Tämän myötä mies on tuomittu kuolemaan, mutta hän onnistuu pakenemaan ja liittyy vastarintaliikkeen riveihin. Tarinoiden välillä pompitaan tiheään, mutta ratkaisu on toteutettu onnistuneesti. Molemmat tarinat tempasivat minut mukaansa, jonka myötä Zoën ja Kianin seikkailujen välillä pomppinen ei harmittanut.

Juonessa käsitellään yllättävän kypsiä aiheita ja innoitusta on haettu selvästi historiasta. Esimerkiksi Azadit pakottavat kaikki mystiset olennot asumaan omissa slummeissaan, joten rotuerottelu on Marcuriassa voimissaan. Azadit myös lähettävät aika ajoin muiden rotujen henkilöitä opetusleireille, jotka tuovat mieleen natsien keskitysleirit. Liikaa juonesta ei kannata paljastaa, mutta mukana on myös poliittista korruptiota, kodittomuutta ja pedofiliaa, joten ihan nuorimmille pelaajille en lähtisi peliä esittelemään. Pelintekijöiden poliittiset näkemykset välittyvät hyvin vahvasti käsikirjoituksesta, mutta en lähde ottamaan tähän kantaa. Ehkä poliittisen paatoksen olisi voinut jättää vähemmällekin.

Tekninen toteutus on tasoa välttävä, sillä grafiikka ei ole mitenkään erityisen näyttävää. Hahmomallit näyttävät kieltämättä hyvältä, mutta heidän liikkeensä ja etenkin ilmeensä ovat erittäin pökkelömäisiä. Ruudunpäivitys tahmaa myös tasaisesti PS4:llä, eikä peli pyöri kunnolla edes 30 kuvan sekuntivauhtia.

Kokonaisuutena Dreamfall Chapters on mukiinmenevä seikkailupeli, jota voi suositella ainakin Telltalen peleistä pitäville. Tekninen toteutus jättää toivomisen varaa, mutta muutoin käsissä on ihan viihdyttävä paketti tarinankerrontaa ja pulmien ratkomista.