Final Fantasy: Explorers

Uuden Final Fantasyn odotus on aina tietynlaista jännitystä täynnä. Joskus peli on kuin kulunut pari kenkiä jotka hujahtavat jalkoihin vaivatta. Mutta ei tällä kertaa. Peli aloitetaan lukemalla ohjeita. Sitten vähän lisää. Ja vielä vähän lisää. Miten kukaan kuvittelee, että pelaaja muistaisi tämän kaiken?

Harjoitustehtävät alkavat piinallisen pitkän ohjeistuksen jälkeen. Ne on onneksi toteutettu hyvin, mutta tehtäviä seuraa pian siirtyminen alkupelin pääkallonpaikkana toimivaan kaupunkiin ja uusiin tekstiseinämiin. Peli pyrkii aktiivisesti estämään sen temppujen opettelun pelaamalla. Alku ei ole siis mukavin mahdollinen.

Toimintaroolipelimäinen Final Fantasy: Explorers poikkeaa edeltäjistään ja muistuttaakin enemmän japanissa huippusuosittua Monster Hunter -sarjaa. Tarina on taka-alalla varusteiden ja kokemustason keräämisen viedessä pelaajan päähuomion. Se ei kenties kuulosta erityisen houkuttelevalta, mutta esimerkiksi Phantasy Star Onlineen ihastuneet ovat välittömästi koukutuksessa kuin kotonaan.

Phantasy Star tarjosi aikanaan erinomaista pelattavuutta kautta linjan. Kaikki oli hauskaa, jopa samojen pomojen uudestaan ja uudestaan niittaaminen jaksoi viihdyttää. Tämä määrittää pitkälti Explorersinkin kohtalon eikä mikään määrä fanipalvelua muuta tätä.

Vaatimattoman hahmonluonnin jälkeen pelaaja päätyy Libertasin pieneen kylään. Kauppiaat tarjoavat varusteita ja ostavat seikkailun aikana pieneksi jääneet tai tarpeettomat rojut pois pilkkahintaan. Libertasissa kohtaat taas lisää tekstiseiniä ja ohjeistusta tehtäviä vastaanottaessasi. Tämä tarkoittaa yleensä tietyn hirviötyypin lahtaamista tai erilaisten resurssien keräilyä. Tehtävien luonne ei juuri muutu seikkailun aikana, mutta mukaan sullotaan tutkimusretkeilyä, taistelukomboja ja lisää kerättävää tavaraa.

Etsivä löytää kartalta uusia alueita kunhan vaan jaksaa hieman seikkailla. Esimerkiksi eräs alkupuolen tehtävä ei aivan mennyt putkeen, koska viholliset pääsivät loppumaan ennenaikaisesti. Päätimme viimeistellä tehtävän etsimällä kovempia vastuksia toisaalta. Valtavan niityn ja metsän takaa löytyi ranta täynnä vihollisia, jotka olivat aivan ryhmämme kykyjen ylärajalla. Kun tehtävä oli viimein suoritettu, saimme minuutin ajan keräillä rojut kasaan ennen pakollista Libertasiin hyppäämistä.

Final Fantasy: Explorersin sisältö oli pitkälti tässä, mutta sen laihuus ei olisi ongelma jos peliä olisi muuten hauskaa ja palkitsevaa pelata. Square Enix on valitettavasti ollut niin kiireinen Monster Hunterin kopioinnissa, että persoonallisuuden lisääminen on jäänyt leikkauspöydälle. Monet Final Fantasy -elementit eivät pelasta sitä fiilikseltä, että peli on liian nopeasti suunniteltu ja kasattu.

Eräs pelin suurimmista ongelmista liittyy Nintendo 3DS:n toisen analogitatin käyttöön. Meillä ei valitettavasti ollut uutta Nintendo 3DS:ää käytössä, joten kameraa piti hallinnoida olkanäppäimillä. Samat napit liikuttavat valitettavasti myös kompassia, joten navigoinnista tulee tuskallinen kokemus. Ensimmäistä kertaa Kid Icarus: Uprising:n jälkeen meidän piti kaivaa Circle Pad Pro esiin, mutta edes se ei parantanut kokemusta riittävästi. Jos uutta 3DS:ää eikä Circle Pad Prota löydy, peliä voi suositella vain varauksin. Square Enix on ilmeisesti ratkaissut ongelman niin, että seuraava etappi on aina selkeästi merkitty. Harmillisesti ratkaisu nakertaa ison osan seikkailun ja löytämisen ilosta.

Maailma itse on myös hämmentävän staattinen. Eräs Monster Hunterin vahvuuksista liittyy sen kykyyn luoda aidosti hauskaa ja jännittävää sisältöä etenkin isommissa taisteluissa. Explorers ei nouse missään vaiheessa samalle tasolle edes porukassa pelattuna. Taistelut ovat usein itseään toistavia ilman Final Fantasy -sarjan tavaramerkiksi muodostunutta eeppisyyttä. Kaikki tuntuu jotenkin yhdentekevältä.

Peli ei ole missään nimessä huono, muttei oikein hyväkään. Se tuntuu langenneen hyvän konseptin keskinkertaiseen toteutukseen. Työjärjestelmä (eli hahmoluokat) on tosin toteutettu hyvin, etenkin jos Final Fantasy V kuuluu suosikkeihisi muinaisilta SNES-ajoilta alkaen. Ennaltamäärättyjen hahmoluokkien sijaan pelaajat voivat sompailla perinteisten töiden välillä varsin joustavasti. Red Magesta voi vaihtaa vaikkapa Rangeriksi ja sitten Thiefiksi, päätyen lopulta Geomanceriksi. Jos Final Fantasy V ei olisi tuttu, massiivimoninpeli Final Fantasy XIV: A Realm Reborn käyttää samankaltaista järjestelmää.

Final Fantasy: Explorers ei harmillisesti ole sitä, mitä odotimme. Se on varsin pätevä, sisältörikas seikkailu niille, jotka ovat valmiit pänttäämään isot määrät tekstiä. Siltä kuitenkin puuttuu kipinä, mikä imaisisi pelin pariin uudestaan ja uudestaan.