Suomi
Gamereactor
arviot
Mega Man Legacy Collection

Mega Man Legacy Collection

Mega Man Legacy Collection on kiirehdityn oloinen, mutta sisällöltään mainio paketti.

Tilaa uutiskirjeemme tästä!

* Pakollinen tieto
HQ

Mega Man on käsite. Sitten ensiesiintymisensä vuonna 1987, sininen pommittaja on jättänyt mittavan jäljen pelihistorian kirjoitukseen. Oli kyseessä sitten kenttäsuunnittelu, kontrollit, hahmosuunnittelu tai erityisesti musiikki, on jokaisella jonkinlainen kosketuspinta pelisarjaan, vaikkei niitä olisi pelannutkaan. Mega Man Legacy Collection tarjoaa edullisen mahdollisuuden korjata tällaiset puutteet pelisivistyksessä.

Mega Man Legacy Collection koostuu pelisarjan kuudesta ensimmäisestä pelistä, sekä näiden pohjalta tehdyistä haastetehtävistä. Juuri mitään ei ole vuosien varrelta muutettu: pelien ulkoasu on uskollinen alkuperäisille peleille. Itse asiassa pelit on suunniteltu nimenomaan museoitaviksi, sillä pelimoottorit ovat alkuperäisiä, mistä johtuen NES-konsolin tehonpuutteista johtuvat hidastelut ja vilkkumiset ovat edelleen mukana.

Vaan mitäpä noista, sillä pelit ovat edelleen rautaa. Sarjan aloittava Mega Man on edelleen yksi vaikeudestaan tunnetun sarjan vaikeimpia pelejä. Kenttädesign on ensimmäisessä osassa vielä hieman kokeilevaa, mistä johtuen eteen tupsahtaa usein todella turhauttavia kohtia. Pelimoottori ei myös aina pysy suunnittelun mukana, etenkin etenemiseen tarvittavien lentävien vihollisten läpi on mahdollista tumpsahtaa tyhjyyteen.

Mega Man Legacy CollectionMega Man Legacy Collection
Tämä on mainos:

Vaikka ensimmäinen osa onkin historiallisesti mielenkiintoinen, se on silti sarjan heikoin osa. Todellisen boogien Capcom sai nimittäin päälle myöhemmin, Mega Man kakkosen ja kolmosen julkaisujen myötä. Kakkonen on heittämällä ykköstä parempi esitys, vaikka onkin kenties sarjan helpoin osa. Kakkosen musiikit ovat edelleen sarjan parhaat ja varmasti muistetuimmat. Mainitse nostalgiapelurille Wily Castle ja tutut tahdit alkavat välittömästi raikaamaan päässä.

Kolmonen taas on se peli, jonka jokainen ysärin taitteessa elänyt kakara muistaa. Kolmonen toi pelimekaniikkaan mukaan liukumisen ja aiempien osien epämääräiset apuvälineet korvattiin sympaattisella Rush-koiralla. Vaikeustasoa oli kiristetty jonkin verran aiemmasta, mutta mikään mahdoton tapaus ei kolmaskaan Mega Man ole.

Koska kakkonen ja kolmonen olivat valtavia myyntimenestyksiä ympäri maailmaa, sinistä pommittajaa nähtiin NESillä vielä kolmen osan verran lisää. Vaikka nämä osat, erityisesti neljäs Mega Man, ovatkin edelleen laadukkaita tuotoksia, eivät ne pärjää millään kahdelle edelliselle osalle. Kuudetta Mega Mania ei virallisesti lopulta tuotu enää Eurooppaan lainkaan, sillä jo viides osa ei enää 90-luvun puoliväliä kohden myynyt yhtä hyvin kuin Capcom olisi kenties toivonut. Kuudes Mega Man on tosin muutenkin paketin ehkäpä se heikoin lenkki, sillä uusia ideoita ei enää pankista löytynyt ja vaikka pelillisesti kaikki onkin kunnossa, kovin vauhti on jo hiipunut.

Pelien lisäksi mukana olevat haastetehtävät ovat luku sinänsä. Haasteet vaihtelevat helpohkosta supervaikeaan, välillä hieman oudostikin. Koska haasteet toisaalta niputtavat pääsääntöisesti yhteen erilaisia kohtauksia pelisarjan varrelta, erityisesti ensimmäiset haasteet toimivat erinomaisena harjoituksena Mega Manin hankalimpia kohtia varten. Lopun "voita kaikki sarjan pomorobotit putkeen pelkällä perusasella" -järjettömyydet ovat sitten vain todellisia eksperttejä varten. Haasteiden läpäisy sinänsä käy harjoittelemalla vielä helposti, mutta hopea- ja kultamitaleiden voittaminen haastaa sinisen pommittajan mestaritkin sitten kunnolla. Nopeusjuoksuun painottuvat tehtävät vaativat nimittäin aivan millintarkkaa suoritusta ilman kuolemia ja osumia mennäkseen kultamitalilla lävitse.

Tämä on mainos:

Sisältö on siis kunnossa. Silti kokonaisuudesta jää asteen verran haalea maku. Miksi ihmeessä mukana ei ole enempää sarjan osia, erityisesti seiskaa ja kasia? Kuka on se kesäharjoittelija, joka tekaisi valikkografiikat ja -rakenteen ruokatauollaan? Mikseivät haasteet ole monipuolisempia? Vaikka Legacy Collection sinänsä paikkaansa puolustaakin, kokonaisuus on todella kiirehdityn oloinen. Galleriat sun muu lisätauhka on kiva lisä, samoin kuin pelien musiikkia toistava soitin, mutta näissäkin on puutteensa. Esimerkiksi musiikkisoitin toistaa vain yhden kappaleen kerrallaan, joten Mega Man -musiikkia ei voi pelistä laittaa kotiin taustamusiikiksi. Outoa kerrassaan. Erilaiset kuvafiltterit ovat niin ikään kiva lisä, mutta hirveästi hyötyä niistä ei ole. Laajakuvakin vain venyttää alkuperäistä kuvaa.

Siitä huolimatta kokoelma on ehdottomasti ostamisen arvoinen, varsinkaan jos pelit eivät ole entuudestaan tuttuja. Pelit ovat rautaa ja iso osa pelaajan yleissivistystä, joten 15 euron hintaisena kokoelma kannattaa ehdottomasti napata plakkariin. Jos vain Capcom saisi vielä millään tuupattua Mega Man X -sarjasta samanlaista kokoelmaa ulos...

HQ
HQ
Mega Man Legacy CollectionMega Man Legacy CollectionMega Man Legacy Collection
Mega Man Legacy CollectionMega Man Legacy Collection
08 Gamereactor Suomi
8 / 10
+
Pelit ovat edelleen rautaa, pelattavuutta ei ole muuteltu, haasteissa riittää tekemistä
-
Todella kiirehdityn oloinen ja viimeistelemätön, sisältöä olisi voinut olla enemmänkin
overall score
is our network score. What's yours? The network score is the average of every country's score

Aiheeseen liittyviä tekstejä



Ladataan seuraavaa sisältöä