South Park: The Stick of Truth

South Parkin pienessä vuoristokaupungissa sattuu ja tapahtuu, muttei niin paljoa etteivätkö paikalliset kersat keksisi joskus omaakin kivaa. Tällä kertaa larppikärpänen on puraissut vekaroita ahterista siinä määrin voimallisesti, että melkein koko kaupungin nuori väestö on värväytynyt mukaan leikkiin. Cartmanin läskijästi on pelissä Totuuden kepakkoa varjeleva velhokuningas, joka käy sotaa Kylen johtamia haltioita vastaan. Pelaaja tipautetaan keskelle tätä soppaa Uuden Jäbän muodossa.

South Park: The Stick of Truth sekoittaa epätodennäköisellä tavalla vuoropohjaiseen taisteluun nojaavaa roolipeliä South Parkin maailmaan. Japanilaiset ja länsimaiset konseptit kohtaavat Trey Parkerin ja Matt Stonen huuruisessa visiossa, ja jotenkin niistä muodostuu toimiva kokonaisuus. Taistelujärjestelmä vaikuttaa täysin luonnolliselta tavalta kuvastaa kersojen larppailua, vaikka se saakin ns. todellisempia ulottuvuuksia pelin edetessä.

J-roolipeleillä on tosin (monissa tapauksissa) puolellaan maailma, jossa on kauniita maisemia missä vaellella. South Parkissa on, no, South Park - joka ei kaikessa kaksiulotteisuudessaan kenties ole se jännittävin ympäristö, jossa kässehtiä. On tietysti hauskaa päästä itse osaksi tätä maailmaa, mutta paperianimaatiosta ammentavat talot ja taustat käyvät nopeasti itseään toistaviksi ja tylsiksi. Kyllä, se on uskollista televisiosarjalle, mutta estetiikan juhlaa se ei ole.

Tarina on sitä aitoa South Parkia. Stone ja Parker ovat olleet henkilökohtaisesti työstämässä peliä, ja se kyllä näkyy lopputuloksesta niin hyvässä kuin pahassakin. Rääväsuiset kersat ovat itsessään hupaisia hahmoja, ja vessahuumori on aina ajankohtaista, mutta tekijäkaksikon myötähäpeää aiheuttava libertarismi tursuaa ruudulle turhan usein. Esimerkiksi ilmastonmuutoksen ja Al Goren ilkkuminen eivät kenties ole aivan tuoreinta settiä tämän päivän maailmassa.

Totuuden keppiin on myös selkeästi koitettu pakata sellaista sisältöä, joka ei menisi lävitse televisiossa. Tarkoitushakuinen shokkiarvon hakeminen toimii pienissä annoksissa, mutta kohtuus ei valitettavasti kuulu South Parkin hyveisiin. Loppupeleissä vain PC-pelaajat pääsevät nauttimaan koko kokemuksesta, sillä konsoliversiot ovat joutuneet osittaisen sensuurin kohteeksi.

Tarinallinen osuus siis toimii riippuen täysin siitä, kuinka paljon South Parkista sattuu vielä tykkäämään vuonna 2014. Peliin mahtuu käytännössä viiden tai kuuden South Park -jakson tarinat, eikä siinä pyöritä yksinomaan larppaamisen maailmassa, vaan siitä eksytään omalaatuisille sivupoluille, jotka tuovat peliin monia suosittuja hahmoja sekä teemoja tv-sarjasta. Välianimaatioita piisaa ja monet niistä ovat verrattain pitkiäkin.

Toiminta puolestaan nojaa aika lailla South Parkissa käppäilyyn ja vuoropohjaiseen taisteluun. Vaikka maailma ei itsessään olekaan kauhean mielenkiintoinen, on taistelujärjestelmä nopea oppia ja siitä löytyy syvyyttäkin viimeistään sitten, kun kumppaneiden määrä hieman kasvaa. Peli tosin ehti jo kuudennelle tunnille ennen kuin taisteluista alkoi löytyä haastetta. Sitten vaikeustaso nousikin yllättäen kuin seinä, joten tämä skaalaus olisi selkeästi vaatinut hieman hiomista.

Oma matkani South Parkiin kesti 15 tuntia, joiden aikana suoritin pääjuonen lisäksi myös suurimman osan sivutehtävistä. Kokemus ei käynyt varsinaisesti tylsäksi missään vaiheessa, mutta on selvää, että pelin sisältö on levitelty laajalle ja ohuelti. Myös vaihtelua saisi olla paljon nykyistä enemmän.

Totuuden kepakko kärsii tämän lisäksi ajoittain kömpelöstä käyttöliittymästä, pienistä bugeista sekä epäselvästä opastuksesta, joka jättää pelaajan välillä ihmettelemään, mitä ihmettä peli nyt oikein odottaa tässä tehtävän.

South Park: The Stick of Truth on konseptiltaan yllättävänkin toimiva paketti, joka ei kuitenkaan saavuta täyttä potentiaaliaan. Hiomiselle jää runsaasti tilaa, eikä sisältöä ole riittävästi täyttämään pelin koko kestoa. South Park -fanit voivat kuitenkin huoletta lisätä arvosanaan ainakin yhden numeron.