Shadow Warrior

Muistan vuosi-pari sitten eräässä keskustelussa todenneeni, että pelaisin mielelläni uutta FPS-peliä joka olisi tehty ihan kunnolla 90-luvun tyyliin. Putkien sijasta olisi kunnolliset kentät ja miksei vaikkapa nykyaikaan päivitetty versio avainkorttisysteemistä. Olisi kiva taas tonkia kenttien nurkkia elokuvamaisen kädestä pitelyn sijasta. Flying Wild Hog vastasi toiveisiini. Lo Wang sivaltaa jälleen.

Alkuperäinen Shadow Warrior julkaistiin vuonna 1997 ja nauttii nykyään jonkinasteista kulttisuosiota. Build-moottorin päälle rakennettu ninjaviiltely oli yhdessä Duke Nukem 3D:n ja Bloodin kanssa aikansa huippuräiskintöjä, vaikka pohjimmiltaan kaikki kolme peliä nojasivatkin samoihin asioihin. Hyvin suunnitellut kentät, hurtti huumori ja tunnelmallinen toiminta takasivat sen, että pelit jäivät pysyvästi aikakirjoihin.

Shadow Warrior on pohjimmiltaan sama peli kuin ennenkin, nykyaikaan päivitettynä. Tarina on sama ja kentissäkin on paljon samaa kuin ennen. Myös pelin härski huumori on entisellään. Vaikka Lo Wangin huulet ovat samoja kuin ennenkin, niille nauraa yhä uudestaan. Sama pätee myös piilotettuihin onnenkeksiviisauksiin. Kiitos näiden, pelin halpiselokuvamainen tunnelma imaisee mukaansa yhtä tehokkaasti kuin ennenkin.

Pelillisesti Shadow Warrior on sekoitus vanhaa ja uutta. Kenttärakenne on suorastaan häpeilemättömän retro. Kenttiä joutuu tosiaan koluamaan, sillä edessä on lukittuja ovia ja suljettuja portteja, joiden avaimet ovat ripoteltu pitkin kenttää. Kentät ovat myös täynnä hervottomia salaisuuksia, joista osa on jopa tehty Build-grafiikkaa mukaillen. Energiatkaan eivät palaudu huohottaen paikallaan, vaan sinne tänne ripoteltuja lääkepakkauksia napsimalla. Veteraaneille on tarjolla monta tuttua löytöä, mutta myös paljon uutta kivaa.

Taistelua on sen sijaan uudistettu miekkailun osalta. Lo Wangin miekka on yhtä tappava ase kuin ennenkin, mutta nyt mukaan on tuotu erikoisliikkeitä ja kunnollinen miekkailumekaniikka. Yksi onnistunut viilto voi siipaloida useamman vihollisen kerrallaan. Taisteluista palkitaan karmapisteillä, joilla voi ostaa uusia erikoisliikkeitä tai kykyjä. Kevyt roolipelielementti tuo hommaan välittömästi kourallisen lisää mielekkyyttä. Miekkailu on myös erittäin tyydyttävää. Viholliset viipaloituvat varsin brutaalisti kappaleiksi kunnon splatter-tyyliin, mutta toisaalta sen ansiosta taistelussa on fyysisyyttä ja onnistuneen sivalluksen tulokset ovat erittäin tyydyttävät.

Myös ammuskelua on piristetty. Suojissa ei tarvitse kykkiä, mutta ympäristövahingon merkitys on suurempi ja ovatpa mukana myös rautatähtäimet. Aseitakin pystyy päivittämään kentistä löytyvällä rahalla. Ammuskelu on ihan kivaa, mutta ei pärjää millään hauskuudessa miekkailulle. Pienen poikkeuksen suo varsijousi, jolla vihollisia voi ripustaa seinälle roikkumaan. Kenties mautonta, mutta hiivatin hauskaa.

Tuore pelimoottori on todella kaunista jälkeä, mutta koodaus on vielä harmillisen keskeneräistä. Latausajat ovat laitteistosta riippumatta pitkät ja ruudunpäivityksellä on outo taipumus hyytyä paikotellen ruututapahtumista riippumatta. Hienot kentät ja mainio taistelusysteemi myös suorastaan huutaisivat moninpeliä kylkeensä, mutta sellaista ei ikävä kyllä ole tarjolla.

Siitä huolimatta Lo Wangin paluu on erittäin tervetullut piristysruiske muuten tasapaksuun FPS-kenttään. On selvää että peli antaa eniten niille, jotka muistelevat menneiden päivien ammuskeluja lämmöllä, mutta myös nuoremmalle polvelle kokemus on suositeltava. Vaikka pelissä on paljon eilispäivää, tietyt asiat se tekee silti nykyisiä putkiräiskintöjä paremmin. Joten kysy itseltäsi: "Do you want to wash Wang, or watch Wang wash Wang?"

Katso alta Shadow Warriorin julkaisutraileri.