Parin vuoden takainen Mortal Kombat oli jonkinasteinen paluu sarjan huipulle sekä kaikkiaan mallikas taistelupeli asiaan kuuluvilla verimässäilyillä maustettuna. Tätä ennen Mortal Kombatin keskeisimmät hahmot ottivatkin jo mittaa supersankareista ja -pahiksista Mortal Kombat vs DC Universessa, tosin hieman yksiulotteisemmin ja ilman verta. Kyseisiä pelejä pelanneille kehittäjiensä uusin, Injustice: Gods Among Us, tuntuukin erittäin tutulta ja ehkä vähän yllätyksettömältäkin.
2D-tappelu tuntuu käsissä jämäkältä ja lyönnit, potkut sekä heitot lähtevät jokaiselta hahmolta jykevällä voimalla. Erikoisiskut on helppo sisäistää eikä useamman nappulan kombosarjoja tarvitse opetella. Perusiskuihin saadaan vaihtelua ympäristöä hyödyntämällä sekä supermittarin kanssa kikkailemalla. Areenoilla lojuu heiteltävää sekä murskattavaa tavaraa ja vastustajan voi napakalla potkulla lennättää seinien halki täysin eri alueellekin. Lisäykset ovat toimivia ja niitä hyödyntääkin mielellään.
Supermittarilla taasen voi kasvattaa tavallisen lyönnin voimaa, iskeä hahmokohtaisen superliikkeen hulppeiden animaatioiden saattelemana tai varastaa vastustajan energiaa. Kehittyneemmille taistelijoille kaikista vaihtoehdoista lienee iloa, mutta meille harjaantumattomille tehokkaat superiskut riittänevät. Vaikeusastekin on keskivaiheilla juuri sopiva ja onneksi paljon kehittyneempi kuin pelin demoversiossa.
Nettipeliin ei vielä arvion aikana ollut asiaa, mutta yksinpelaaville on tarjolla todella laaja määrä mätkittävää. 24 hahmoa ei ole markkinoiden laajin rosteri, mutta sitä paikkaa useamman illan pituinen tarinamoodi, hahmojen yksittäiset juonikuviot arcade-muodossa sekä iso tukku avattavia bonuksia. Tiimimuotoja ei ole pelattavina lainkaan.
Tarinassa kaksi eri ääripäässä olevaa DC-universumia sekoittuvat keskenään ja meidän tuntemamme sankarit pyrkivät estämään pahoja versioitaan tuhoamasta maailmaa Teräsmiehen johdolla. Pelattava hahmo vaihtuu neljän taistelun välein ja ajoittain rämpytetään QTE-minipelejä ennen otteluita. Kliseinen juoni äityy ajoittain sekavaksikin, mutta taistelupeliksi se on erittäin viihdyttävä ja onpa mukaan saatu pari yllättävääkin kuolonkohtausta.
Erikoisuutena mukana on myös 240 lisätehtävää. Tehtävissä pelaaja asetetaan useimmiten alakynteen ja käytössä voi olla vaikkapa vain tietyt liikkeet, heikommat iskut tai voimiaan kasvattava vastustaja. Seassa on myös erilaisia minipelejä ja suoriutumiset arvioidaan täyttämällä tehtäville annetut erinäiset kriteerit. Jatkuvasti vaihtelevat ja kummallisetkin tehtävät ovat hauska ja pitkäkestoinen lisä jo ennestään laajalle pelimuotojen valikoimalle.
Mortal Kombateissa tavaramerkkinä kuohuttanut väkivalta on valitettavasti tiessään. Sinänsä peliväkivallalla ei usein ole mitään merkitystä laadun kannalta, mutta varmasti monia olisi kutkuttanut nähdä Teräsmiehen sisälmykset Banen käsittelyssä. Hahmot ovat sentään hyvinkin synkkiä ja tyylisuuntaus sekä viittaukset on ammennettu vanhemmista sarjakuvista aina uusiin The New 52 -sarjakuviin asti. Hienoiten muutos on kohdellut Aquamania, joka yleisen vässykän maineensa sijaan on pelissä todella uhkaava ja raaka taistelija.
Vakava tyyli sopii hahmoille, mutta visuaalisesti se on ailahteleva. Mukana on Lepakkoluolan ja Daily Planetin kattojen kaltaisia mielenkiitoisia tasoja, mutta osa tummasävytteisistä sarjakuvakentistä on vain persoonattoman oloisia ja unohdettavia. Musiikki on yksitoikkoista sinfoniaa, josta ei jää yhtäkään sointua mieleen. Ääninäyttelijät puhuvat roolinsa hyvin, poikkeuksena hiljennettävissä oleva kehäkuuluttuja, joka on yksi latteimpia koskaan kuulemiani. Peli näyttää hienolta, mutta sen tunnelmasta uupuu usein se räjähdysherkkä uhka, mitä väkivaltaiset supersankarit edustavat. Musiikki on kuitenkin tärkeä sidonnainen adrenaliiniin ja Injustice: Gods Among Usin äänimaailma ei potkua tärykalvoille anna. Tylsästi hahmoilla on myös vain yhdet animaatiot ja lausahdukset eri tilanteita varten ja samojen pätkien katselu puuduttaakin pian.
Vaikeasti pisteytettävän pelin mielenkiinto riippuu täysin pelaajan omasta intohimosta DC-hahmoihin sekä aiemmasta kokemuksesta kehittäjän pelien parissa. Superliikkeet, taistelutyyli, juonikuvio ja jopa bonukset on imitoitu suoraan viimeisimmästä Mortal Kombatista. Laadukkaalla pelimekaniikalla mätkii kuitenkin mielellään tuttua kaartia turpaan massiivisen yksinpelin ja vielä odottavan nettipelin voimin. Tulokkaat voinevat lisätä arvioon vielä yhden pisteen uutuuden viehätyksessä, mutta kokeneemmille tarjolla on "vain" tuttua laatua erilaisessa maailmassa, murskaantuvilla ympäristöillä sekä vähemmän verisellä mättämisellä.