Crysis 3

Vaikka onkin yö ja sade pyyhkii Prophetin nanopuvun visiiriä, ei kulu kuin hetki ennen kuin ymmärrän, että Crysis 3 on teknisesti komein videopeli tähän asti. Ja se on vieläpä niin päivänselvää, etteivät muut pääse edes lähelle. En ole kuitenkaan yhtä varma itse Prophetista. Sarjan keulahahmo ei vaikuta olevan oma itsensä. Onko puku lopulta ottanut ylivallan? Onko hänestä tullut enemmän Ceph kuin ihminen? Kuinka paljon (tai vähän) Alcatrazista todellisuudessa on jäljellä?

Vastatakseni näihin kysymyksiin heittäydyn jälleen sotaan sekä Celliä että Cephiä vastaan, rinnalla vain vanha taistelutoveri Psycho, joka tässä osassa nousee nimensä tasolle selvemmin kuin koskaan. Tuki ei koskaan ole pahitteeksi, mutta tällä kertaa Prophetkaan ei jää anonyymiksi sankariksi.

Varsinainen pihvi Crysis 3:ssa on tietysti täysin tuhottu New York. Kaupunkia ei piirretä vain pommien jäljiltä, vaan kasvustot ovat vallanneet entisen metropolin kadut ja rakennukset, jotka tuntuvat nyt luonnollisilta puitteilta kamppailulle. Villiintynyt luonto on seurausta siitä, että heikennetty Ceph on suljettu New Yorkin ylle rakennettuun valtavaan nanokuplaan, jossa ajan hammas näyttää purevan normaalia nopeammin. Ympäristö on vähän kuin Will Smith -filkka I Am Legendissä, mutta monin verroin hurjempana.

Siinä, missä ennen virtasi Kung Paon kana Chinatownissa, virtaakin nyt vuolas joki. Kansallismuseosta puolestaan löytyy kauniin taiteen sijaan multaa ja rikkaruohoja. Ympäristön huomioiden tuntuu aika osuvalta, että pelaaja saa jo pelin alkuvaiheissa uuden jousiaseen, jonka kanssa leikkiä Ramboa. Tästä eteenpäin jousi on aina mukana, ja se nousee nopeasti korvaamattomaksi apuvälineeksi niille, jotka haluavat päihittää vihollisensa hiiviskellen tyydyttävään tyyliin - tai vain säästää muiden aseiden ammuksia. Siihen on myös erilaisia nuolia, kuten räjähtävät tai sähköiset kärjet, jotka tekevät aseen käytöstä entistä hauskempaa.

Toiminta ei juuri siistimmäksi tule, kun pääsee näkymättömyyden turvin puukottamaan pahaa aavistamattoman jantterin ja heti perään pudottamaan pari lisää tarkoin tähdätyillä nuolilla. Lopuksi näkymättömyyden voi vaihtaa panssarikestävyyteen ja lanata hämmentyneet vihollisten rippeet uudella Typhon-kiväärillä, joka sylkee noin tuhat luotia sekunnissa.

Tiukan toiminnan lomassa Crytek on löytänyt juuri oikean suunnan Prophetille, sillä hahmo tuntuu Crysis 3:ssa selvästi ikonisemmalta ja merkittävämmältä kuin aiemmissa osissa. Tätä säestetään runsaslukuisilla videopätkillä, jotka demonstroivat nanopuvun yliluonnollisia kykyjä saaden Master Chiefinkin kateudesta vihreäksi. Monet saattavat vierastaa sitä, että Prophet puhua pälpättää aiempaa enemmän, mutta kaikkien toimintasankareiden ei tarvitse olla Gordon Freemaneitä. Minusta Psychon ja Prophetin välinen dialogi on - jos ei järin syvällistä - ainakin viihdyttävää, ennen kaikkea hyvän ääninäyttelyn ansiosta.

Uskomattoman herkullinen peliympäristö löytää myös oikean tasapainon vapaamuotoisemman ensimmäisen osan ja lineaarisemman jatko-osan väliltä. Toki tässäkin liikutaan aina kohti määrättyä päämäärää, mutta mukana on usein vaihtoehtoisia reittejä, sivutehtäviä ja erilaisia taktiikoita ongelmien ratkaisuun.

Parasta ovat avoimemmat kentät, joissa voi lähestyä vihollista joko jalan tai ajoneuvolla haluamallaan tavalla. Nämä ovat myös visuaalisesti vaikuttavimpia upeine efekteineen. Esimerkiksi pitkässä heinikossa voi kiivetä korkeammalle tasanteelle ja nähdä heinikon liikkeistä vihollisen lähestyvän.

Crysis-sarjan kohdalla ei yksinkertaisesti voi olla puhumatta grafiikasta. Crytek itse uskoo, että Crysis 3 on mittatikku kaikille peleille seuraavien kahden vuoden ajan. Se jää nähtäväksi, mutta ainakaan tällä hetkellä markkinoilla ei ole teknisesti parempaa peliä. PC-versio on kolmikosta ylivoimaisesti parhaimman näköinen, mutta ei konsoliversioillakaan ole hävettävää, kun niitä verrataan muihin konsolipeleihin.

Crytek on tehnyt myös pelattavuutta edistäviä päivityksiä. Pelaaja voi nyt esimerkiksi spurtata kuluttamatta nanopuvun energiaa. Muutos poistaa ongelman, ettei siirtymävaiheesta taisteluun tultaessa olekaan tarpeeksi energiaa näkymättömyyden tai kestävyyden käyttöön. Ratkaisu oikeasti toimii, koska huomasin käyttäväni puvun kykyjä aktiivisemmin kuin Crysis 2:ssa.

Mukana on edelleen myös mahdollisuus päivittää varustustaan omien mieltymystensä mukaan, esimerkiksi hankkimalla itselleen paremmat hiippailuominaisuudet tai lisää kestävyyttä. Valikot ovat näppärät, ja parannusten välillä on lisäksi helppo vaihdella. Arvostan todella pelin tarjoamia vaihtoehtoja.

Kokonaisuus olisi kaikkiaan ultratyylikäs toimintapläjäys, ellei muutama tarpeeton epäkohta estäisi kampanjaa kohoamasta täyteen potentiaaliinsa. Ongelmiin lukeutuvat muun muassa verrattain kököt ajofysiikat, jotka piinaavat eritoten kirppuja. Niiden ajettavuus ei yksinkertaisesti ole muun pelin tasolla, mikä syö ajoneuvopainotteisten osuuksien viihdyttävyyttä. Lisäksi mukaan on eksynyt surkea pomotaistelu yhdessä pelin tärkeimmistä vaiheista (yritän olla spoilaamatta), ja onpa Crytek mennyt viljelemään uusia hakkerointiminipelejäkin vähän turhan ronskilla otteella.

Crysis 3:n moninpelipuoli tuntuu onneksi odottamattoman tuoreelta. Tästä on kiittäminen fokusoitua suunnittelua. Asearsenaali on kyllä suppeampi kuin kilpailevissa peleissä, mutta vastineeksi vaihtelevampi ja harkitumpi. Kentät ovat myös tavanomaista orgaanisempia, mikä käytännössä näkyy runsaina piilopaikkoina ja muina huomioon otettavina yksityiskohtina.

Lisäksi pelimuodot ovat onnistuneita. Erityisesti uusi Hunter-moodi, jossa kaksi näkymätöntä "metsästäjää" jahtaavat jousin kymmentä Cell-sotilasta, loistaa. Jokainen kaadettu sotilas muuttuu metsästäjäksi, mikä tekee loppujen selviytymisestä aina vain vaikeampaa. Kun jää viimeiseksi sotilaaksi kentälle, voi kirjaimellisesti tuntea hikikarpaloiden kohoavan otsalle yrittäessään pysyä piilossa näkymättömältä ja kaikin tavoin ylivoimaiselta joukolta. Luonnollisesti mukana ovat myös tutut lipunryöstövariantit ja vastaavat, jotka nekin ovat ihan hauskoja pelata.

Aivan kuin Halossa vastustajat imevät verrattain paljon luoteja, ennen kuin dippaavat nenänsä nurmikkoon. Tästä syystä taistelut ovat kiivaita ja viihteellisiä rynnistyksiä, joissa voi syntyä pitkiäkin tappoputkia oikeissa käsissä. En havainnut huomautettavaa spawn-pisteiden sijoittelun kanssa, mikä monissa muissa moninpelirähinöissä on pilannut tunnelman.

Moninpelissä on siis ehdottomasti potentiaalia, jos sitä ylläpidetään oikein. Yhdistettynä tarinaan, joka solmii sarjassa avatut langanpäät ja vastaa oleellisimpiin kysymyksiin, ei ole epäilystäkään siitä, etteikö Crysis 3 olisi kuin toinen joulu toiminnan ystäville. Räiskinnät eivät yksinkertaisesti tule paljon tätä mojovammiksi. Ja mitä tulee uuden sukupolven grafiikoihin - se juna on jo täällä, kiitos Crytekin.