Nintendo Land

Nintendo Land on värikäs ja riemukas sekoitus Nintendon vahvimpia brändejä, joiden avulla minipelikokoelma löytää paikkansa sydämestä. Hahmot ja pelikonseptit ovat kaikki tuttuja, mutta ne on myös onnistuneesti yhdistetty yhdeksi isoksi kokonaisuudeksi.

Peli on jaettu yksinpeliksi ja moninpeliksi. Kun sitä pelaa kavereiden kanssa, kaikki haluaisivat pidellä uutta Wii U Gamepadia. Sehän ei tietenkään onnistu, mutta onneksi Nintendo on kehittänyt mukaan mekaniikan, joka pakottaa siirtämään Gamepadin aina jossain vaiheessa eteenpäin. Riemusta ei kuitenkaan tarvitse luopua, vaan vanhoilla Wii-ohjaimillakin riittää tekemistä.

Soolopeli on aina mahdollinen, joskaan ei järin haluttava. Nintendo tekee sitä mitä aina ennenkin, mutta uusilla tavoilla, tuoden ihmisiä yhteen peliensä avulla. Näistä tulee myös iloisia ihmisiä, pelasivatpa nämä sitten rinnakkain tai toisiaan vastaan. Minipelien vaikeustaso nousee hienosti, mikä pitää aloituskynnyksen matalalla mutta venyy pitkällä tähtäimellä haastavaksi edistyneemmillekin pelaajille.

Miiversumi on integroitu Nintendo Landin kattomaailmaksi. Se on valtaisa ja eloisa teemapuisto, joka toimii valikkona ja jonka kautta voi etsiä vastustajia tai tiimikavereita pelin sisällä. Koskettamalla Mii-hahmoa kaikki relevantit tilastot ponnahtavat esiin auttaen päättämään, onko hemmon taitotaso sopiva. Myös tätä kattomaailmaa voi tuunata peleissä voitetuilla kolikoilla. Erityisistä saavutuksista saa puolestaan suoritusmerkkejä ja palkintoja Wii Fitin tapaan.

Silmämääräisesti on helppo nähdä, mitä Wiistä jäi aina puuttumaan. Wii U:n tarjoama teräväpiirtokuva saa pelaajan rakastumaan uudestaan Nintendon maailmaan ja sen kauniisti suunniteltuihin hahmoihin. Tutut äänet säestävät tuoreita bilepelejä, jotka Shigeru Miyamoto on kehitellyt yhdessä tiiminsä kanssa.

Mukana on kolme erilaista 20 tason moninpelikokemusta, jotka venyvät aina viidelle pelaajalle asti. Legend of Zelda: Battle Quest on raiteille rakennettu seikkailuhenkinen peli, jossa lennetään Linkin roolissa maailmojen läpi tiputellen vihollisia sekä miekalla että jousella. Tämä on hyvin tehty, mutta hieman sekava kokemus. Metroid Blastissa puolestaan juostaan maassa ja lennetään avaruudessa Samus Aranina, mikä ei ole niin hauskaa. Pikmin Adventure on kuitenkin hyvin suunniteltu ja tarjoaa paljon hupia pikku pikmineinä, vaikka taustatarina ei olisikaan tuttu.

Kaikissa peleissä on alkuvaikeutta Wii U Gamepadin käytössä. Ohjainta ei voi lähestyä suoranaisesti tablettina, vaan ohjaimena, jossa on joitakin tabletin ominaisuuksia. Jokainen peleistä on oppimiskokemus kaikille pelaajille, ja tähän voi mennä muutama tunti.

Suurinta hupia irtoaa 2-5 pelaajalle suunnitelluista kilpailuista. Kuurupiilopeli Luigi's Ghost Mansion on suorastaan mahtava. Gamepadia pitävä pelaaja hakeutuu piiloon ja näkee ohjaimen ruudulta koko sokkelon muine pelaajineen. Wii-ohjaimia pitelevät näkevät tv-ruudulta vain itsensä ja lopulta kummituksen, jonka voi paljastaa taskulamppujen avulla. Tästä yksinkertaisesta konseptista saa hupia tunneiksi, joskin sokkeloita on vain kolme erilaista.

Mario Chase on nautittava digitaaliversio hipasta, jossa Gamepadin haltija pakenee muita pelaajia. Animal Crossing: Sweet Dayssa pelataan puolestaan aina joukkueissa. Yksi tiimi kerää hedelmiä samalla, kun toinen tiimi häiritsee kilpailijoita parhaansa mukaan.

Nintendo Landistä löytyy myös sooloharjoitteita, joissa toiset pelaajat ottavat passiivisemman roolin ja tukevat (tai haittaavat) yhtä pelaajaa. Octopus Dance Dance on kätevä peli, joka haastaa pelaajan ajattelemaan omaperäisesti samalla, kun se rohkaisee käyttämään koko kehoa ohjaamiseen.

Yoshi's Fruit Care on puolestaan suloinen. Siinä ei tarvitse kuin piirtää Gamepadin ruudulle viivoja, joita pitkin pieni lohhari ratsastaa keräten kaikkea tiellensä tulevaa. Kuulostaa ehkä tylsältä, mutta on itseasiassa sangen viihdyttävää. Ohjaimen näytöllä näkyy vain tyhjä nurmi, kun taas televisiosta näkee myös kerättävät kamat. Referenssipisteistä annetaan vain vihjeitä. Hedelmät alkavat myös liikkua, jolloin ajoituksesta tulee tärkeämpää. Peli on hieno osoitus siitä, kuinka Nintendo osaa nostaa vaikeustasoa pitääkseen toiminnan mielekkäänä.

Takamaru's Ninja Castlessa heitellään shurikeneita ruudulle Gamepadilla. Se on kuin hauska uusi versio vanhasta ankanmetsästyksestä. Donkey Kong's Crash Course on ohjaimen kallisteluun pohjaava peli, joka käy nopeasti vaikeammaksi. Captain Falcon's Twister Race on kuitenkin melko turha pseudorallipeli ja Balloon Trip Breeze pitkähkö sivusta kuvattu leijumishaaste. Silti nämä kaksi viimeistäkin tarjoavat riittävästi tekemistä viihdyttääkseen ainakin kokeilun verran.

Monien mielestä Nintendo Land on vain minipelikokoelma. Minun mielestäni se on taas hemmetin hyvin tehty kokoelma minipelejä, joista jokainen kavereiden kanssa pelaava voi nauttia. Se tarjoaa uuden perspektiivin videopeleihin ja jättää peukalot kihelmöimään mukavasti.

Peli kuuluu Wii U Premium -pakettiin. Basic-versioon sen voi ostaa erikseen.