Suomi
Gamereactor
arviot
Assassin's Creed III: Liberation

Assassin's Creed III: Liberation

Hameessa on hankala kiivetä, mutta tämä ei ole estänyt ensimmäisen naispuolisen salamurhaajan saapumista PS Vitalle.

Tilaa uutiskirjeemme tästä!

* Pakollinen tieto
HQ

Ensiaskeleet Assassin's Creed III: Liberationissa otetaan pienenä kreolityttönä, joka kävelee New Orleansin kaduilla äitinsä kanssa. Yhtäkkiä tytölle iskee hinku ajaa takaa kadulla viipottavaa kanaa, ja yhtä yllättäen äiti onkin tiessään. Ensimmäinen tehtävä on löytää äiti ja vältellä vartiomiehiä.

Kun todellinen seikkailu alkaa, on tytöstä kasvanut nuori nainen, joka on jotenkin päätynyt salamyhkäisten murhamiesten veljeskuntaan. Ensivaikutelma grafiikasta ei ole imarteleva. Avelinen ponnari törröttää suorana tämän kumartuessa, ja vaatteet näyttävät jäätyneeltä mutavyöryltä. Tasapaino löytyy kuitenkin jo ensimmäisestä maisemapaikasta, josta avautuva näkymä on tunnelmallinen laskeutuvan auringon maalatessa katot ja kasvillisuuden kultaisiksi.

Assassin's Creed III: Liberation
Komeat ovat maisemat, varsinkin kun ne suhtauttaa käsikonsolipelien tasoon.

Ubisoftin "sukupuolenvaihdos" pistää miettimään. Onko julkaisijan varsinainen motiivi ollut vedota naispuolisiin pelaajiin vai tuoda lisää vaihtelua peliin "naisellisilla" ominaisuuksilla. Siinä nimittäin päästään salamurhaamisen lisäksi myös leikkimään vaatetuksella. Kaupunkiin on ripoteltu pukuhuoneita, jotka antavat päähenkilön vaihtaa sujuvasti asua perinteisestä (joskin feminiinisemmästä) salamurhaajapuvusta orjatytön asuun sekä tietysti aatelisrouvan hörhelöisiin pukimiin ja hattuun.

Tämä on mainos:

Näillä eri persoonilla on pelissä omat tarkoituksensa. Orjan ryysyissä ollaan sulava ja nopea, mutta alakynnessä taisteluissa. Asussa pääsee muun muassa soluttautumaan farmille tutkimaan työntekijöiden katoamisia. Orjan esittämisessä auttaa myös laatikoiden kantelu tai muu ruumiillinen puurtaminen.

Ladyyn pätevät aivan erilaiset säännöt. Tämä ei voi lukuisissa hameissaan kiipeillä tai loikkia, joten parkourin voi unohtaa heti kättelyssä. Sen sijaan neiti voi käyttää viehätysvoimaansa toisten ihmisten - siis lähinnä vartijoiden - taivutteluun. Nämä onkin merkitty kätevästi pään yläpuolella leijuvilla sydämillä. Rakkaudenkipeä vartija seuraa hienoston edustajaa, suojelee tätä rahvaalta eikä välitä, vaikka neiti lahjoisi pari salakuljettajaa matkan varrella.

Assassin's Creed III: Liberation
Lady Aveline on kasvanut etuoikeuksien maailmaan, vaikka tämän äiti olikin vapautettu orja.

Pelimekaniikan kannalta on mielenkiintoista pystyä vaihtelemaan eri persoonien, ominaisuuksien, vahvuuksien ja heikkouksien välillä. Sosiaaliluokkien välillä sukkuloiminen on myös hyödyllistä, jos hämärät toimet ovat keränneet liikaa silminnäkijöitä. Lady voi käydä repimässä orjatyttöä esittäviä etsintäkuulutuksia seiniltä, ja orjatyttö voi puolestaan salamurhata silminnäkijöitä, jotka ovat nähneet Ladyn puuhailevan sopimattomia.

Tämä on mainos:

On sinänsä harmi, että uusi hahmo saa tällaisia vapauksia vain koska on nainen. Eikö olisi ollut esimerkiksi hauskaa vokotella vartijoita myös Eziona? Ja olisihan Assassin's Creed III:n Connorkin voinut pukeutua joksikin brittejä hauskemmaksi. No, tämä nyt oli vain ajatusleikki.

Assassin's Creed III: Liberation
Pukuhuone vaihtaa omistajaa.

Pelissä vaellellaan runsaasti New Orleansin kaduilla ja flirttaillaan merikarhuille sekä muille satunnaisille kulkijoille. Jos reitti käy epäselväksi, voi aina heittää vanhan kunnon Eagle Visionin päälle ja tiirailla vihjeiden perään. Joskus etsiminen voi olla työlästä, mutta käveskely 1700-luvun loppupuolen maisemissa on oikeastaan ihan viihdyttävää, joskin osa musiikista alkaa ajan kanssa käydä hermoille.

Fiilistelyä vain aika ajoin rikkoo se, että yksi tai toinen osapuoli käy päälle pelaajan huomattuaan näennäisesti ilman mitään hyvää syytä. Syntyy konflikti, ihmiset kirkuvat ja juoksevat karkuun. Rentous on tiessään.

Assassin's Creed III: Liberation
Yksi orjatyttö pelastaa toisen.

Taistelu on verrattain vaivatonta. Kengällä sisään, pari torjuntaa ja viimeistely veitsellä. Murhahommat sujuvat siis mukavasti, paitsi jos ne pitäisi tehdä hiljaisesti. Vaikka pelissä piisaa heinäkärryjä ja penkkejä muiden hämäämiseksi, nousee hahmon maine mielestäni tarpeettoman vauhdikkaasti.

Pahin kämmi minulle kävi hiippaillessani harmillisen todistajan taakse liennyttämään mainettani - vain nostaakseni sen kerralla huippuunsa maailman kömpelöimmällä salamurhalla, jonka kaikki näkivät. Tästä seurasi taas juoksemista ja hätiköityä miekkailua, kun laumoittain vartiomiehiä syöksyi kimppuuni kaikista suunnista.

Onneksi pitkänmatkan aseet tekevät hiippailusta hauskempaa ja on jännittävää hivuttautua riittävän lähelle kohdetta, jotta tämän päivät voi päättää myrkytetyllä nuolella puhallusputkesta.

Assassin's Creed III: Liberation
Liberation on siisti, mutta sitä vaivaavat pienet tekniset ongelmat.

Ubisoft on pyrkinyt tekemään Assassin's Creed III: Liberationista tunnelmallisen ja kokemuksellisen muutenkin kuin vain antamalla kaikille hahmoille ranskalaisen korostuksen. Kiitos PS Vitan kosketusominaisuuksien, pelissä voi vaikka avata kirjeen tai napata vartijalta avaimen pienillä sormiliikkeillä, jotka ovat aina pelkkää napinpainallusta mielenkiintoisempia.

Surullista kyllä, äänet ja tehtävät voivat jumittua silloin tällöin. Lisäksi tarina on melko sotkuinen eikä kauhean kiinnostava, ja jäin monesti tilanteeseen, jossa en tiennyt mitä seuraavaksi tehdä. Homma kuitenkin selvisi aina lopulta ja pelimotivaatio palasi. Maisemat muuttuvat kaupungista suohon, eikä ulkoilmagrafiikoissa ole juuri valittamisen sijaa alustan kyvyt huomioon ottaen.

Assassin's Creed III: Liberation
Liberationin tarina on oma kokonaisuutensa, mutta Avelinen ja Connorin tiet risteävät pelissä.

Moninpeli tuntuu puolestaan täysin turhalta. Siinä tehdään väitetysti strategisia päätöksiä eri kaupunkien ja kohteiden valtaamisesta ympäri maailmaa, mutta taistelu on ohi kolmella napautuksella. Pelaajalle ei tule varsinaisesti tunnetta siitä, että toimilla oli kauheasti tekemistä lopputuloksen kanssa.

Jos tarinan sekavuuden ja pienet tekniset jumittumiset voi antaa anteeksi, on Assassin's Creed III: Liberation kaikkiaan riittoisa peli, joka hyödyntää PS Vitan ominaisuuksia onnistuneesti. Krokotiilien kanssa kisaaminen ei ainakaan vähennä käsikonsoliversion viihdearvoa, ja jos ohjauksen todella opettelee, saa pelistä vielä enemmän irti.

Muista lukea myös Assassin's Creed III:n arvio tästä.

HQ
07 Gamereactor Suomi
7 / 10
+
Helposti avautuva, useita hauskoja mekaniikkoja, mainiot maisemat, käyttää Vitaa hyvin, asuvaihtelut
-
Pieniä teknisiä ongelmia, turha moninpeli
overall score
is our network score. What's yours? The network score is the average of every country's score

Aiheeseen liittyviä tekstejä



Ladataan seuraavaa sisältöä