Silent Service 2

Useimmille pelaajille vuosi 1990 on muinaista historiaa. Tuon ajan pelit olivat vaikeita, hiiren käyttäminen ei ollut vielä arkipäivää, ja VGA oli parasta mitä näytöiltä pystyttiin vaatimaan. Ja kaikesta tästä huolimatta tuolloin onnistuttiin luomaan pelejä, jotka ovat kelpo tekeleitä vielä tänäkin päivänä, ja tässä artikkelissa katsastetaan yksi tuon ajan helmistä Silent Service 2.

Mistäs hiljaisessa palvelussa oikein on kyse?

Silent Service 2 kuvaa sukellusvenesotaa Tyynellä valtamerellä Yhdysvaltojen ja Japanin välillä. Kummallakin puolella ei pääse sotimaan, vaan pelaaja istutetaan jenkkilästä kotoisin olevan sukellusvenekipparin saappaisiin. Yksinkertaisuudessaan sukellusveneiden tarkoituksena oli haitata mahdollisimman paljon vastapuolta upottamalla mahdollisimman paljon heille tärkeitä aluksia. Etenkin huoltoalukset, lentotukialukset ja joukkojenkuljetusalukset valikoituivat kohteiksi, koska niiden tuhoaminen haittasi huomattavasti vihollisen sotaponnisteluja. Ja koska nämä alukset olivat tärkeitä, niitä suojelemaan pistettiin usein myös erilaisia taistelulaivoja, jotka kyllä pystyvät helposti upottamaan varomattoman sukellusveneen. Sen myötä sukellusveneen kipparilta vaaditaan hoksottimia, reagointikykyä ja jonkin verran uhkarohkeaa hulluutta, jotta tärkeät laivat saadaan upotettua ja samalla päästään vielä poiskin perään lähtevien taistelulaivojen ulottuvilta.

Haluatko luoda uran laivaston palveluksessa?

Pelin suurin anti ja sen pääsisältö on yhden kapteenin sotakokemusta mallintava uramuoto, jossa soditaan vaihtelevan mittainen pätkä Tyynenmeren sotaa. Aloituspäivän voi päättää itse, ja peli päättyy, kun kippari kuolee tai sota loppuu. Koko sodan sotimiseen voi varata aikaa ainakin kymmenittäin tunteja, ja toisaalta sitä kautta saa myös parhaan käsityksen Tyynenmeren sodan etenemisestä.

Aivan aluksi valitaan kotisatama, joka määrittää ne alueet, joille sukellusveneellä pääsee partioimaan. Partiointialueita voi myöhemmin vaihtaa purjehtimalla vain toiseen satamaan, joka avaa sitten uudet alueet käyttöön. Kun kotisatama ja partiointialue on valittu, on aika lähteä metsästämään. Tässä vaiheessa pelaajalle näytetään koko Tyynenmeren sodan kattava kartta, jossa oma sukellusvene kuvataan vain pienenä pisteenä. Sillä sitten huristellaan ympäriinsä, kunnes törmätään vihollisten saattueeseen. Kannattaa huomata, että japanilaiset suosivat tiettyjä laivausreittejä ja saaristojen lähellä seilausta, joten niissä partioimalla on parhaimmat mahdollisuudet osua oikeaan paikkaan oikeaan aikaan. Kun vihollinen on löydetty, esitetään lyhyt katsaus siitä, kuinka suuresta saattueesta on kyse, mikä on tämänhetkinen kellonaika ja näkyvyys, sekä yhteenveto sukellusveneen näkyvyydestä eri tilanteissa. Jos sukellusvene havaitsee saattueen, voi valita käykö hyökkäykseen vaiko ei, mutta joskus saattaa joutua itsekin yllätetyksi.

Kapteenin päiväkirja: "Havaitsimme saattueen, siirrymme hyökkäysasemiin"

Taistelun alkaessa siirrytään pelin kiinnostavimpaan ja jännittävimpään vaiheeseen eli varsinaiseen sotimiseen. Erilaisia aloitustilanteita taisteluille on loputtomasti. Käytännössä eteen tulee aina erilainen pulma ratkottavaksi, jossa saattueen sijainti suhteessa omaan sukellusveneeseen muuttuu, laivojen määrät ja tyypit vaihtelevat, sekä saattueen suunta ja nopeus voivat olla joko sukellusvenettä kohti, siitä poispäin tai mitä vain siitä väliltä. Kaikki nämä vaikuttavat aloitusasetelmaan, ja sen myötä siihen, miten kyseistä tilannetta kannattaisi lähestyä.

Ohjekirjassa on kuvattu tyypillisiä ampumasuuntia, ja parasta olisi olla kohtisuorassa saattueen etenemiseen nähden. Tämä ei useinkaan ole mahdollista, joten vaihtoehtoina on yrittää hakeutua parempiin asemiin tai yrittää hyökkäystä epäedullisemmista asemista. Lisäksi laivojen ryhmittyminen vaikuttaa hyökkäyssuunnitelmiin. Esimerkiksi lentotukialukset seilaavat usein ryhmän keskellä ja laidoilla vaanii sukellusveneitä haistelevia taistelulaivoja. Lentotukialukset ovat kohteina taistelulaivoja tärkeämpiä, joten miten käydä tällaisen piilottelevan aluksen kimppuun? Näiden pulmien ratkominen on mielenkiintoista puuhaa etenkin, kun niihin usein liittyy jokin lähes pähkähullu suunnitelma, jossa yhdenkin asian epäonnistuminen tietää todennäköisesti sukellusveneen turmiota.

Laivojen upottaminen on kaiken suunnittelun jälkeen aika yksinkertaista. Lukitaan laiva, jonka halutaan uppoavan meren syvyyksiin, ja ammutaan yksi tai useampi torpedo. Ensimmäinen kannattaa yleensä ampua suoraan lukittuun kohteeseen, mutta seuraavat kannattaa tähdätä hieman ensimmäisen viereen, jotta mahdollisuus osua johonkin on mahdollisimman suuri. Laivat nimittäin pyrkivät muuttamaan kurssia torpedon havaittuaan, joten se ensimmäinen täydellinen laukaus voi mennä hyvinkin huti.

Torpedojen laukaisemisen jälkeen on hyvä ottaa syvyyttä ja muuttaa suuntaa, sillä kaikki lähistöllä olevat partioalukset suuntaavat viivana siihen suuntaan, mistä torpedo laukaistiin. Tässä vaiheessa siirrytään "kissa ja hiiri" -leikkiin, jossa sukellusvene koettaa vältellä pinnalla vaanivia saalistajia vaihtelemalla kurssia ja nopeuttaan. Jossain vaiheessa saalistajat luovuttavat, ja siinä vaiheessa voi joko lipua hiljaa pois paikalta tai sitten nousta takaisin ylös yrittämään muidenkin laivojen upotusta.

Taisteluiden jälkeen on hyvä tarkastaa sukellusveneen tilanne. Paljonko löpöä ja torpedoja on jäljellä? Onko sukellusvene ottanut paljon vahinkoa, vai selvittiinkö taistelusta pintanaarmuilla? Kovin loppuun ajetulla paatilla ei kannata lähteä uudelle saalistusretkelle, vaan kannattaa suunnata lähimpään satamaan hyvin ansaitulle levolle ja antaa muiden hoitaa tankkaus-, korjaus- ja varustamistyöt.

Aika se vain vierii vääjäämättä aina eteenpäin

Seilatessa ja satamissa piipahtaessa sota jatkaa vääjäämättä kulkuaan, ja tärkeistä tapahtumista näytetään aina ilmoitus. Sen myötä pelaaja tietää esimerkiksi sen, mihin japanilaiset ovat laskeneet maihin, missä on käyty tärkeitä taisteluja, ja mihin on avattu uusia satamia sukellusveneiden huoltoa varten. Tapahtumat seuraavat oikean sodan kulkua, enkä tiedä voiko niihin varsinaisesti vaikuttaa. Sen sijaan ne vaikuttavat kyllä pelin kulkuun. Esimerkiksi kun japanilaiset suorittavat maihinnousun Salomonsaarille, voi niiden lähellä partioimalla törmätä useampiin joukkojenkuljetusaluksiin. Eli seuraamalla sodan tapahtumia voi suunnata parhaimmille saalistusapajille.

Toisaalta sodan etenemisen myötä myös teknologia kehittyy. Mikäli sotaan hyppää jo vuonna 1941 saa huomata, että historiallisesti mallinnetut torpedot ovat todella epäluotettavia, eikä sukellusveneissä ole edes tutkia. Nämä asiat korjaantuvat ajan kuluessa, joten mikäli haluaa hypätä mukaan silloin kun Yhdysvaltojen mahti ja tietotaito olivat korkeimmillaan, kannattaa aloittaa vaikkapa vuoden 1944 alusta.

Luonnollisesti myös kapteenille tulee sodan kuluessa mainetta ja kunniaa. Tai no tämä ainakin on tavoitteena, mutta töppäilemällä voi itselleen saada myös kyseenalaisen maineen. Polttoaineen kanssa kannattaa olla tarkkana, sillä jos sukellusvene joudutaan hinaamaan takaisin laivastotukikohtaan, eivät ylemmät sotaherrat katso sitä hyvällä. Toisaalta taas ansioituneille kapteeneille suorastaan sataa mitaleita, ylennyksiä, mainetta ja mammonaa. No ei ehkä tuota viimeisintä, mutta oman kipparin etenemisen ja saavutusten seuranta on se koukku, joka saa palaamaan kampanjan pariin.

Nyt kannattaa ihan oikeasti lukea se ohjekirja!

Tuolle ajalle tyypilliseen tapaan oppimiskynnys peliin on suurehko. Tämä ei johdu vaikeista kontrolleista, sillä pelissä pärjää noin 15 näppäimellä, jotka oppii aika nopeasti. Vaikeus tulee siitä, että mukana tulee 138-sivuinen ohjekirja, joka kannattaa kahlata ainakin puoleen väliin asti läpi. Sen alussa on muutama sivunen erilaisia opastusosioita, jonka jälkeen käydään läpi sukellusveneen komentamiseen tarvittavat tiedot kuten erilaiset näkymät ja näppäinkomennot. Sen lisäksi pelaajalle opetetaan ihan sukellusvenesotimisen strategiaa, eli mistä suunnasta hyökkäys kannattaa suorittaa, mitkä ovat parhaimmat ampumissuunnat laivan suuntaan nähden, mitkä ovat torpedojen tehokkaat kantamat ja niin edelleen. Ja nämä asiat täytyy sisäistää, sillä tehtävien onnistuminen lepää näiden tietojen hyödyntämisellä vaihtelevissa sotatilanteissa.

Ohjekirjassa on mukana myös ilahduttavan paljon taustatietoa. Mukana on kaavakuvat tyypillisestä sukellusveneestä ja sen rakenteesta, sekä kuvaukset kaikista pelissä nähtävistä sukellusvenetyypeistä sisältäen muun muassa tiedon siitä, milloin kyseinen alus oli käytössä, paljonko miehistöä vaadittiin, kuinka monta torpedoputkea veneessä oli, mikä oli sen massa ja huippunopeudet ja niin edelleen. Samaten kaikista pelissä nähtävistä japanilaisten laivoista on kuvaukset, joissa kerrotaan muun muassa aluksen koko tonneina, huippunopeudet, aseistukset ja panssaroinnin paksuus. Lisäksi mukana on lyhyt historiikki Tyynenmeren sodasta ja siitä, miten sukellusvenesota vaikutti Japanin sotaponnisteluihin. Mitenkään mairittelevaa kuvaa historiasta ei anneta, sillä sukellusvenesodan kerrotaan aiheuttaneen suurta haittaa myös siviiliväestölle johtaen sodanaikaisten ruoka-annosten rajuihin leikkauksiin. Oman osansa saavat myös amerikkalaisten sukellusveneiden kapteenit, joiden kerrotaan syyllistyneen sodan aikana raakuuksiin siviiliväestöä kohtaan.

Oikeita aluksia ja muutamia tussahduksia

Pelin ulkoasu on nykystandardeilla todella karu ja vaatimaton, eikä äänimaailmaa ole kuin nimeksi. Tosin pelin ulkoasun luomisessa on käytetty todella paljon vaivaa ja mielikuvitusta. Jokainen pelissä nähtävä japanilainen alus perustuu nimittäin pienoismalleista otettuihin kuviin. Kuvia on otettu eri perspektiiveistä ja näitä kuvia on hyödynnetty sitten itse pelissä skaalaten niitä etäisyyden mukaan. Vaikkakin pelin alukset ovat hyvin palikkamaisia, niiden erot oppii tunnistamaan. Itse tunnistan jo poikkeuksetta erilaiset tankkerit, lentotukialukset, hävittäjät ja partioveneet toisistaan pelkästään periskoopilla tähystämällä. Omasta mielestäni tämä on aika innovatiivinen ratkaisu, ja nostan kyllä pelinkehittäjille tästä hattua.

Äänipuolella tosiaan mennään aika minimaalisilla panostuksilla, ja mukana on ainoastaan muutamia pamahduksia, torpedojen laukaisusta kuuluvia suhahduksia ja hävittäjien tutkista kertovia korkeita "ping ping" -ääniä. Tosin mikäänhän ei estä pistämästä taustalle vaikkapa Das Boot -leffan musiikkia luomaan tunnelmaa.

Haluatko sukellusveneen kapteeniksi?

No mitä Silent Service 2 tarjoaa tämän päivän pelaajalle? Mielestäni peli on kokonaisuutena edelleen toimiva, kunhan malttaa opetella ne noin 10 näppäintä, joita sen pelaamiseen tarvitaan. Toki se on ulkoasultaan vanhahtava, mutta toisaalta sen pyörittämiseen ei todellakaan tarvitse uusinta rautaa. Tarjolla on toki huomattavasti kehittyneempiäkin sukellusvenesotaan keskittyviä pelejä, mutta ennen kuin alkaa laskea ropoja Silent Hunter -sarjan uusimman osan ostamista varten, kannattaa kokeilla vaikkapa tämän avulla kiinnostaako kyseinen sotimisen muoto lainkaan. Tässä kun on tarjolla aika lailla tiivistetyssä muodossa kaikki ne oleelliset elementit, joita hyvään sukellusvenepeliin tarvitaan.